Alueellinen segregaatio Suomessa ja Skotlannissa: Tampere & Glasgow
Johdanto
Kaupungit ovat verraten uusi ilmiö. Nykyaikaiset kaupungit alkoivat muovautua teollistumisen myötä 1700-luvun lopussa. Tällöin perinteisten yhteisöjen merkitys alkoi vähentyä ja modernien yksilöllisten arvojen nousta. Syntyviin teollisuus kaupunkeihin työn perässä muuttavilta katkesi sosiaaliset suhteet sukuun, joka vauhditti individualististen arvojen nousua. Tehtaiden lähettyville alkoi rakentua työläisten asumuksia ja asumuskeskittymistä alkoi muovautua kaupunkeja. Samalla alkoi hahmottua myös erilaiset asuinalueet eri tuloryhmille ja kaupunkien segregaatio alkoi.
Friedrich Engels (1845) oli yksi ensimmäisistä segregaation tutkijoista. Hän kuvaili esseessään The Great Towns proletariaattien asuinoloja Iso-Britannian suurkaupungeissa. Hänen yhtenä esimerkkikaupunkina on Glasgow, joka on myös tämän esseen esimerkkikaupunki. Vertailu kaupunkina on Tampere, joka on myös vanha punainen teollisuuskaupunki. Glasgow’ta Engels kuvaili kaupungiksi, joka on työväen kortteleiltaan likainen ja asuinkelvoton. Engelsin esseessä J.C. Symons, hallintokomissaari, kuvailee oloja näin: “I have seen human degradation in some of its worst phases, both in England and abroad, but I did not believe until I visited the wynds of Glasgow, that so large an amount of filth, crime, misery, and disease existed in any civilised country. In the lower lodging-houses ten, twelve, and sometimes twenty persons of both sexes and all ages sleep promiscuously on the floor in different degrees of nakedness. These places are, generally, as regards dirt, damp and decay, such as no person would stable his horse in.”
Segregaation käsite voidaan määritellä monella eri tavoin. Tässä esseessä segregaatiolla tarkoitetaan asuinalueiden/kaupunginosien erilaistumista ja jakautumista, ja niillä esiintyvää sosiaalista eriarvoisuutta. Shevky ja Bellin (1955, 14) mukaan segregaatiota tapahtuu eriävien sosioekonomisten statusten, perhetaustan ja etnisyyden takia. Segregaatiolle on historiallisia, ekologisia, ekonomisia, demografisia ja poliittisia selityksiä.
Segregaatiota tapahtuu, koska kaupungissa käytettävän maan määrä on rajallinen. Sosiaalinen eriarvoisuus ilmenee spatiaalisesti; eri sosiaaliluokat elävät eri alueilla. Tehtaiden omistajat rakennuttivat tehtaiden lähelle vaatimattomia tehdastyöläisten asumuksia ja asuivat itse väljemmin kaupungin laitamilla. Toisaalta nykyajan kaupungeissa on myös havaittavissa perhetyyppejä noudattelevaa: ydinperheet asuvat väljästi lähiöalueilla ja yksinhuoltajat keskustan tuntumassa (Savage et al 2003, 71-72). Yksineläjät ja eläkeläiset asuvat myös perheitä useammin keskustan tuntumassa. Osittain tätä selittää myös asuntotyyppien jakautuminen; keskustassa on pienempiä asuntoja kuin taajamassa. Kaupunkien segregaation ymmärtämistä helpottamaan muutamat tutkijat ovat luoneet karttamaisia segregaation vyöhykemalleja.
Tässä esseessä esitellään ensin kaupunkien vyöhykemallit, sitten segregaation selityksiä ja urbaania rappeutumista & gentrifigaatiota. Tämän jälkeen käsitellään segregaation ääripäitä sekä Glasgow’n ja Tampereen segregaation kehitystä. Lopuksi käsitellään gentrifigaatiota poliittisena keinona ja hahmotellaan asuinalueen aluevaikutusta. Tämän jälkeen päätelmistä tehdään yhteenveto.