Esimerkkikaupunkien asuntokannan taustaa
Suomella ja Skotlannilla on hyvin erilainen yleinen historia, mutta yhtäläisyyttä voidaan löytää Tampereen ja Glasgow’n historioista. Molemmat kaupungit ovat vanhoja teollisuuskaupunkeja, joissa asui paljon työläisiä. Molemmissa on ollut vahva punainen työväenliike ja alueella on asuttu jo hyvin varhaisessa historiassa joen ja kosken läheisyyden vuoksi.
1800 ja 1900-luvuilla suurin osa glasgowlaisista asui tenementtitaloissa – näissä taloissa asuminen oli myös yleistä muualla Iso-Britanniassa. Tenementtitaloissa (kirjaimellisesti vuokrataloissa) asuivat sekä köyhät työläiset että paremmin toimeentulevat. Köyhimmät asuivat niin sanotuissa single-end asunnoissa, jotka sijaitsivat nimensä mukaisesti talojen päädyissä ja olivat vain yhden huoneen kokoisia. Asunnoissa keittiön virkaa toimitti useimmiten takkasijannäköinen keittokomero (kts kuva 2 Single-end –asunnosta).
Rikkaimmat asuivat jopa 5-6 huoneen tenementtitaloissa, joten tenementtitalot eivät olleet vain köyhälistölle. Glasgow’ssa tenementtitalot rakennettiin yleensä valkoisesta tai punaisesta hiekkakivestä ja ne olivat yleensä 3-4 kerrosta korkeita, ja jokaisessa rapussa oli kaksi tai useampi asunto. Jopa hieman parempiosaiset suosivat vuokralaisuutta omistusasumisen sijaan, joten vuokralaisuus ei tarkoittanut huono-osaisuutta. Suureen osaan tenementtitaloista rakennettiin vasta jälkikäteen sähköt ja vesiputket, jonka vuoksi ne ovat usein talojen ulkopuolella. Lisäksi asunnoissa ei ollut yleensä vessaa ja etenkin ensimmäisissä taloissa vessat olivat takapihalla. Tämän jälkeen alettiin rakentaa rappukohtaisia vessoja, joissa ei kuitenkaan ollut esimerkiksi käsienpesumahdollisuutta. Vuonna 1892 asetuksessa määrättiin vuokraisäntiä tarjoamaan sisävessat kaikille, mutta tämä onnistui vasta 1960-luvun tienoilla. Ne vuokraisännät, jotka noudattivat määräystä, siirsivät kustannukset korkeampiin vuokriin. Tenementtitaloille tyypillistä on isot ikkunat ja suuri huone korkeus. Nykyään ei ole juuri ns. single-end –asuntoja, vaan ne on yhdistetty isompiin ja niistä on usein tehty esimerkiksi sisävessoja. Suurimmissa tenementtitalo asunnoisa oli ns. closet –huoneita, jotka olivat esimerkiksi palvelijoille. Näihin closetteihin mahtui vain vuode tai vaatekaappi. Tyypillistä oli myös rakentaa ns. baywindow –ikkunat eli kaarevat ikkunat olohuoneessa (esim Lanark Archieves 2011; Tenement House 2011; NTS; Scotland on Screen; Glasgow City Council: history). Vanhimpia Glasgow’n asuinalueita ovat esimerkiksi Maryhill, Partick, vanha Drumchapel ja Shettleston, ja nuorimpia uusi Drumchapel, Easterhouse, Sighthill ja Milkcastle (kts kartta 1).
Glasgow oli ennen elävä ja rikas kaupunki, Second City of the Empire. Glasgow eli ennen toista maailman sotaa ja hieman sen jälkeen pääasiassa teollisuudesta ja telakkatoiminnasta Clyde-joen rannoilla. Sanotaan, että ” Glasgow made the Clyde and the Clyde made Glasgow”. Yhteen aikaan Glasgow’ssa valmistettiin jopa melkein 1/5 kaikista maailman laivoista (First train). Telakkatoiminnan hiivuttua Glasgow suisui alamäkeen työttömyyden ja elinkeinoelämän hiipumisen vuoksi (Gray & Mooney 2011). Tenementtitalojen monipuolisuuden ja niiden keskustan lähettyville rakentamisen vuoksi ne ovat juuri niitä taloja Skotlannin asuntokannassa, jotka kokevat gentrifigaatiota. Esimerkiksi Clyde-joen varrella olevissa tenementtitaloissa asui telakkatyöläiset, mutta keskustan läheisyyden ja jokimaiseman vuoksi seutu on gentrifioitumassa. On toki kuitenkin tärkeää muistaa, että melko suuri osa Skotlannin asuntokannasta on vanhoja tenementtitaloja.
Tampereella kaupungin kehittymisen kannalta tärkeintä oli skotlantilaissyntyisen James Finlayssonin puuvillatehdas ja tämän jälkeen kaupunkiin tuli puu- ja raskasteollisuutta Tammerkosken joenrantaan. Tehtaiden rakennuksia on edelleen paljon pystyssä keskustan alueella ja monet niistä on muutettu liike- ja asuinhuoneistoiksi. Tampereen ydinkeskustassa on edelleen toiminnassa Takon kartonkitehdas. Vanhimpia kaupunginosia Tampereella ovat Kalevan lähellä oleva Kyttälä ja Pyynikin seutu, mukaan lukien Pispala (Tampereen kaupunki, Historia lyhyesti; kts kartta 2). Suurimpana erona Skotlannin asuntokantaan on se, että Suomessa vanhatkin rakennukset on rakennettu pääasiassa puusta sen helpon saatavuuden ja edullisuuden vuoksi. Paloherkkyyden vuoksi esimerkiksi nykyisen keskustanalueella olevan Kyttälän tehdastyöläisten puutalot ovat palaneet Tampereen valtauksessa 1918 ja paikalle on myöhemmin rakennettu kivisiä asuin- ja liiketaloja (Koskestavoimaa, Kaupunginosa XI – Kyttälän pohjoisosa). Pispalassa on yhä nähtävissä paljon vanhoja puutaloja (kts kuva 3). Huomattavaa on kuitenkin se, että Tampereella etenkin Pispalassa on paljon hylättyjä taloja ja yritysten liiketiloja. Maailman sotien aikaan monet Tampereen asuinalueet kokivat suuria tuhoja, joten sotien jälkeen haasteena oli ihmisten asuttaminen, jota pyrittiin ratkaisemaan rakentamalla uusia asuinalueita ja taloja (Koskesta voimaa, Kaupunki 1918-1940). Tampere koki Neuvostoliiton hajotessa suuren kolauksen, koska se vei paljon tuotteita Neuvostoliittoon. Tämän seurauksena useiden tehtaiden tuotanto joko loppui tai väheni dramaattisesti ja tämän seurauksena Tampereella alkoi uusi brändäys teollisuuskaupungista teknologian kaupungiksi.
Toisen maailman sodan jälkeinen rakentaminen
Lähiöityminen eli suburbanisaatio oli ensin keskiluokan ja yläluokan ilmiö; he hakivat väljempää asutusta ja työväenluokka jäi asumaan kaupungin keskustan liepeille. Toisen maailman sodan jälkeen lähiöitä alettiin rakentaa nopeasti asuntopulan vuoksi kaupunkien laitamille. Näihin lähiöihin rakennettiin niin Suomessa kuin Skotlannissa kaupungin vuokra-asuntoja ja muita elementtitaloja. Muutto uusiin lähiöihin tarkoitti usein myös läheisten suhteiden katkaisemista sukulaisiin ja ydinperhekeskeisyyden nousua. Monissa uusissa lähiöissä ei ollut juurikaan palveluja tai kunnollista julkista liikennettä, jotka lisäsivät sosiaalisten ongelmien kasautumista. Toisaalta uudet lähiöasunnot tarjosivat monille myös nykyaikaisia asumismukavuuksia.
Suomessa 1990-luvulla lähiöiden rapistuminen alkoi näkyä ja asuntojen korjaustarpeen määrä kasvaa edelleen. Lähiöitä alettiin tuolloin Suomessa nähdä syrjäytyneiden ihmisten asuinpaikkoina ja syrjäytymisen syinä (Kokkonen ym 2009, 6). Tampereella oli vuonna 2011 yhteensä 49 000 vuokra-asuntoa ja valtion tuella rakennettuja 22 900. Tampereen kaupungin omistamia tai hallinnoimia asuntoja oli 14 500 (Tampereen kaupunki, Vuokra-asunnot). Hervanta on Tampereen suurin lähiö ja se rakennettiin kallioiselle metsä- ja suomaalle, jota paikalliset kutsuivat Takamaaksi sen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Muita kaupunginosia ovat Kaleva, Kaukajärvi ja Tesoma. Hervannasta pyrittiin tekemään laaja ja yhtenäinen, mutta johdonmukaisuus jäi puuttumaan, koska suunnittelu oli kokonaan teknisten suunnittelijoiden käsissä. Heidän suunnitelmansa olivat niin suuria, että nykypäivänkin rakennustahdilla ne näyttäisivät melko mahdottomilta. Hervantaa markkinoitiin nykyaikaisena asuinalueena ulkoilumahdollisuuksineen ja järvineen. Nykyään tällainen mielikuva ei välity betonien lomasta. Suunnitteluvaiheessa 1960-luvulla Hervannassa oli vain kaatopaikka ja pari taloa. Hervannan haastavien maasto-olosuhteiden vuoksi maastoa muokattiin radikaalisti: kallioita räjäytettiin, korkeaa Lukonmäkeä madallettiin 9 metriä, suot täytettiin ja metsät kaadettiin. Eniten asuntoja Hervannassa valmistui 1970-luvulla, jolloin valmistui jopa 750-800 taloa vuodessa. 1980-luvulla asuntoja rakennettiin 500 vuodessa ja 1990-luvulla 200 vuodessa. Ensimmäiset asukkaansa Hervanta sai heinäkuussa 1973 (kts kuva 4). Hervannassa asuu muuta Tamperetta enemmän opiskelijoita, työttömiä, maahanmuuttajia ja toimeentulotuen saajia. Eläkeläisiä ei ole vielä keskimääräistä enemmän, mutta väestörakenne on muuttumassa ihmisten vanhetessa (vrt Glasgow’n lähiöt ja segregaation demografinen teesi). Hervannan asuntokanta on tulossa jälleen muutoksen kynnykselle, sillä 1970-luvulla rakennetut elementtitalot ovat peruskorjauksen tarpeessa (Karjalainen 2008, 9-16). Nyt eletään siis sitä aikaa, jolloin päätetään, että ryhdytäänkö suuriin peruskorjauksiin vai annetaanko asuntojen rapistua Glasgow’n elementtitornitalojen tavoin.
Tesoman lähiö laskettiin kuuluvaksi Raholaan ennen 1960-lukua, jolloin lähiön rakennus alkoi. Tällöin kaupunkiin matkustaminen sujui linja-autoilla ja junalla, joka meni kaksi kertaa päivässä. Nykyään lähijunaliikennettä ei ole. Vuonna 1967 Tesomalle rakennettiin peruskoulu (Lyytikäinen, 2007). Taloussanomien (2011) selvityksessä Tesoma oli 4. köyhin kaupunginosa. Köyhin kaupunginosa oli Kaleva ja toiseksi köyhin Hervanta. Velaatta oli 3. köyhin ja sen sijoitus selittynee sillä, että se on kokonaan maanseudulla ja siellä asuu paljon eläkeläisiä. Kalevan ja Tesoman köyhyyttä selittävät myös eläkeläisten suuret määrät, poikkeuksena se, että Kalevassa asuu myös paljon opiskelijoita oppilaitosten ja keskustan läheisyyden vuoksi.
Hervannassa ja Tesomalla pienituloisuutta selittää myös kasaantunut huono-osaisuus ja kaupungin vuokra-asunnot. Hervannassa lisänä on myös suuri opiskelijaväestö Teknillisen yliopiston vuoksi. Tilastossa ei näy Nekala tai Kaukajärvi, vaikka nekin mielletään suuren kaupunginvuokra-asuntojen määrän vuoksi huonoiksi asuinalueiksi. Kaukajärvi on verraten uusi lähiö, jonka betonikerrostalot on rakennettu 1980-luvulla. Kaukajärvi sijaitsee lähellä Hervantaa. Nekala sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä keskustasta ja talot on sekä omakotitaloja että puisia vanhoja kerrostaloja, joissa on useimmiten vielä kaakeliuunit ja puuhellat paikoillaan. Vanhat puukerrostalot on rakennettu pääasiassa 1940-50-luvuilla (TVA). Kalevan talot on rakennettu samoihin aikoihin, mutta keskustan läheisyyden vuoksi Kalevassa suosittiin kerrostaloja (kts kuvat 5 ja 6).
Glasgow’ssa rakennettiin ”slummien puhdistuksien” (slum cleareance) aikaan toisen maailman sodan jälkeen kaupungin vuokra-asuntoja kauas keskustasta (esim Castlemilk, Drumchapel, Easterhouse ). Glasgow’n derivoituneimpana alueena pidetään uusien lähiöiden ohella Shettlestonin kaupunginosaa. Alueella on paljon vanhoja teollisuustyöläisiä ja korkea pitkäaikaistyöttömyysaste. 1960-luvulla rakennettiin keskustan kupeessa sijaitsevaan Sighthillin kaupunginosaan tornikerrostaloja vastaamaan asuntopulaan. Ne muutettiin 1990-luvulla turvapaikanhakijoiden asuinpaikaksi, mutta nykyään osaa asuntoja ollaan uudistamassa (refurbished) ja osaa purkamassa niiden huonokuntoisuuden vuoksi (UK Housing Wiki Sighthill). Yleisenä trendinä on vanhojen kaupungin tornitalojen purkaminen huonokuntoisuuden ja huono-osaisuuden stigman vuoksi, koska stigmaa on vaikea poistaa. Tornitalot nähdään alienaation (alienation) ja köyhyyden merkkinä, jota korostaa tornitalojen ikkunasta hyppäämällä tehdyt itsemurhat. Aikaisemmin muutto tornitaloihin nähtiin elintason paranemisena: ihmiset saivat siistimmät ja väljemmät asunnot nykyajan mukavuuksilla entisten ns. slummitalojen sijaan, joissa ei ollut vesijohtoja tai sisävessaa.
Easterhouse, Castlemilk ja Drumchapel rakennettiin heti maailman sotien jälkeen 1950-luvulla perifeeriselle peltomaalle kaukana kaikista kaupoista ja huonoilla kulkuyhteyksillä. Nykyaikaisen asumisen hintana oli siten etenkin perheen äideille eristäytyminen suvusta ja vanhasta naapuriyhteisöstä. Vasta vuosia myöhemmin niihin tuli kouluja, kauppoja, pankki ja poliisiasema (UK Housing Wiki Castlemilk/Drumchapel/Easterhouse). Red Road Housing Estatet rakennettiin vuonna 1969 keskustan lähelle (kts kuva 7). Ne tarjosivat kodin jopa 5000 tuhannelle asukkaalle ja olivat myös Euroopan korkeimmat asuintalot, mikä näkyy myös asukkaiden kertomuksissa siitä, kuinka tuulisella säällä talot heiluivat (BBC 2012). Red Road Estatet olivat muutaman kilometrin päässä Sighthillista ja niihinkin myöhemmin asutettiin turvapaikanhakijoita. Red Road Housing Estate oli siitä erikoinen, että sinne rakentui alussa vahva yhteisö ja siellä oli jopa 1000 hengen bingohalli. Lisäksi Red Road Estate rakennettiin teräskehyksistä (ei betoni) ja paloturvallisuus varmistettiin suurella määrällä asbestia, mikä on näin jälkikäteen vaikeuttanut talojen purkamista (UK Housing Wiki Red Road).
Castlemilkin kaupunginosassa oli uusi ns. slum clearance 1990-luvun alussa, sillä se oli yksi Skotlannin deprivoituneimmista alueista. Easterhousella jatkuvat edelleen ongelmat ja monet asukkaista ovat pitkäaikaistyöttömiä ja siellä asuu eniten skotlantilaisia etniseltään taustaltaan kuin missään muualla Skotlannissa (Glasgow City Council: census). Vuonna 2012 esimerkiksi räjäytettiin Red Road Housing Estate, joka koostui kahdeksasta tornitalosta (BBC 2012). Voidaan siis sanoa, että slummien puhdistamista tehdään edelleen samoilla metodeilla: siirtämällä asukkaita muihin kohteisiin ja purkamalla vanhat talot.
