Don’t you see that the whole aim of Newspeak is to narrow the range of thought?
– George Orwell, Nineteen Eighty-Four
Helsingin yliopiston opetushenkilökunta oli lakossa keskiviikkona 28.2.2018. Seuraavana päivänä valtiotieteellisen tiedekunnan ylioppilaslehti Tutkain julkaisi artikkelin, jossa oli haastateltu lakkoa tukevia opiskelijoita, yliopiston henkilökuntaa ja Sivistystyönantajien toimitusjohtajaa Teemu Hassista. Hassinen kutsui opiskelijoita haastattelussa ’meidän toimintamme tärkeimmiksi asiakkaiksi, jotka antavat toiminnallemme oikeutuksen’. Opiskelija on siis asiakas, joka hankkii palveluntarjoajalta tietyn palvelun, tässä tapauksessa yliopistolta koulutuspalvelun. Tarkastelen tässä tekstissä asiakkuutta subjektipositiona ja pohdin, minkälaisia toiminnan mahdollisuuksia asiakasopiskelijoilla on.
Asiakas on subjektipositiona erityinen: asiakas on henkilö, joka ostaa tai tilaa tuotteen tai palvelun myyjältä tai palveluntarjoajalta. Asiakkuus on suhteellinen positio, se toteutuu ainoastaan suhteessa tahoon, jonka asiakkaana ollaan. Tämä asiakkaan ja palveluntarjoajan suhde on erityislaatuinen; se sisältää asiakkaan suorittaman transaktion ja on siten luonteeltaan taloudellis-instrumentaalinen suhde, jossa jokin haluttu asia vaihdetaan jonkinlaiseen kompensaatioon markkinoilla. Asiakkaan suhde palveluntarjoajaan on samalla toisilleen ulkopuolisten toimijoiden välinen suhde. Asiakas voi tehdä päätöksen tuotteen tai palvelun hankkimisesta, mutta toteutus on puhtaasti palveluntarjoajan harteilla.
Asiakkaana opiskelija ei ole osa yliopistoyhteisöä, vaan on yliopistossa nauttimassa koulutuspalvelusta, jonka on tarkoitus johtaa akateemiseen loppututkintoon, kiteytyneeseen kulttuuriseen pääomaan. Tämä pääoma voidaan (toivottavasti) tulevaisuudessa muuttaa taloudelliseksi pääomaksi. Asiakkaan näkökulmasta on irrationaalista esimerkiksi osoittaa tukeaan lakkoilevalle opetushenkilökunnalle, sillä tämä haittaa palveluntarjoajaa ja vaikeuttaa koulutuspalvelun tuottamista. Toisin sanoin, kun opiskelija on kehystetty asiakkaaksi, opiskelijan subjektipositioon kytkeytyvät toimintamahdollisuudet kapenevat suuresti. Asiakasopiskelija voi päättää koulutuspalveluiden vastaanottamisesta, valita palveluntarjoajan ja tehdä reklamaation, jos palvelun laatu ei vastaa odotuksia. Asiakasopiskelijan osaksi jää siis koulutuspalvelun vastaanottaminen. Samalla yliopiston opetushenkilökunnasta tulee asiakaspalvelijoita, joiden on kilpailtava asiakasopiskelijoiden suosiosta. Tämä on nähtävissä viimeaikaisissa uudistuksissa, joissa aiemmin erilliset oppiaineet on yhdistetty laajemmiksi koulutusohjelmiksi ja opiskelijan lopullinen suuntautumisvalinta saattaa osin perustua opettajan tarjoamaan positiiviseen tai negatiiviseen oppimiskokemukseen.
Asiakasopiskelijuus on osa laajempaa asiakkuuteen liittyvää, joka on hegemonisoitunut Suomessa jälkiekspansiivisen tai supistuvan hyvinvointivaltion aikakaudella. Julkisen sektorin toiminta kehystetään palveluiksi ja palveluiden vastaanottajat käsitteellistyvät asiakkaiksi. Tullessamme sairaiksi ja tarvitessamme hoitoa, emme enää ole potilaita sairaalassa, vaan nautimme erinäisistä terveyspalveluista sote-palvelukeskuksessa ja asioidessamme virastoissa, emme ole kansalaisia, vaan viranomaispalveluita hankkivia asiakkaita. Kärjistetyimmillään viranomaisten pakkotoimenpiteiden kohteeksi joutuvat määritellään asiakkaiksi, esimerkiksi poliisin tai lastensuojelun asiakkaiksi.
Asiakkuuteen liittyvän diskurssin hegemonisoituessa asiakkuudesta on tullut jonkinlainen uusliberalistisen yhteiskunnan kattosubjektipositio, joka sisältää useita erilaisia ja osittain vastakkaisia positioita, jotka ovat aiemmin käsitteellistyneet toisistaan erillisiksi. Samalla kun erilaiset ja erityiset subjektipositiot ovat puristuneet asiakkuuden muottiin, on myös niiden erityisyys hävinnyt. Asiakkuus positiona on korostetun taloudellinen ja individualistinen. Asiakas harjoittaa taloudellista deliberaatiota, kalkyloi ja valitsee palveluntarjonnan rationaalisesti eri markkinatoimijoiden joukosta. Näin ollen asiakkuus ei voi olla samanlainen kollektiivinen positio, kuin esimerkiksi kansalainen tai opiskelija. Palveluntarjoajan valinta ja palvelun ostaminen ei mahdollista demokraattista osallistumista näiden palveluiden muokkaamiseen ja kehittämiseen yhdessä vertaistensa kanssa.
Olennainen osa asiakkuuteen liittyvää diskurssia on palvelu. Kaikista julkisesti tuotetuista, yhteiskunnallisesti tärkeistä, tai välttämättömistä toiminnoista on tullut asiakkaille tuotettuja palveluita. Koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto ovat nykyään palveluita. Palvelu on ilmiönä luonteeltaan kaksinainen. Ensinnäkin palvelut ovat myytäviä tuotteita, vaikka ne olisivatkin julkisesti tuotettuja ja yhteiskunnallisesti välttämättömiä, ne käsitteellistyvät samalla tavoin kuin markkinoilla myytävät tuotteet. Toiseksi palvelut tuotteena ovat erillisiä palvelut tuottavasta tahosta; palvelut on mahdollista ulkoistaa tai ostaa joltakin alihankkijalta. Kun julkisen sektorin toiminta käsitteellistyy palveluntuotannoksi, kollektiivisesti tuotetut hyödykkeet menettävät itseisarvoisuutensa ja muuttuvat markkinoilla vaihdettaviksi hyödykkeiksi.
Kun aiemmin esiintyneet moninaiset subjektipositiot kiteytyvät asiakkuudeksi ja julkisen sektorin toiminta muuttuu palveluntuotannoksi, diskursiivinen kenttä köyhtyy ja maailmassa olemisen tavat supistuvat. Yhteiskunnallisesta toimijuudesta tulee taloudellista toimijuutta ja ei-taloudellinen toimijuus tulee diskursiivisesti käsittämättömäksi. Monet erilaiset, ei-taloudellisesti käsitteellistyvät maailmassa olemisen tavat menettävät mielensä. Yliopiston asiakkaana opiskelija maksaa tulevaisuudessa (luultavasti) käyttöön otettavat lukukausimaksut mukisematta. Onhan koulutus sentään investointi ja rationaalisesti valittu opiskeluala johtaa opiskelijan inhimillisen pääoman arvonlisäykseen tulevaisuudessa. Samalla yliopiston suhde opiskelijaan muuttuu, opiskelijasta tulee yliopiston ulkopuolinen atomisoitunut yksilötoimija. Asiakas ei voi käsitteellisesti olla osa palveluntarjoajaa, jolta on hankkimassa koulutuspalveluita.
Tuomas Hallamaa, valtiotieteiden ylioppilas ja tekniikan kandidaatti
