Paluu menneisyyteen? Sosiologian opintojen yhdistyminen lähitieteiden kanssa
[tps_title][/tps_title]WOP teki kyselyn sosiologian opintojen yhdistymisistä sosiaalitieteiden kanssa. Yhdistymisten tasot ovat erilaisia eri yliopistoissa, ja taulukossa 1 on eritelty yliopistojen yhdistymistilanne. WOPin kysely kerättiin internet-kyselynä, joka jaettiin useaan kertaan sosiologian opiskelijoiden sähköpostilistoilla, facebook-ryhmissä ja muissa sopiviksi katsotuissa foorumeissa. Vastausaika kyselylle oli 06.11.2013-12.02.2014 ja kyselyyn vastasi yhteensä 208 ihmistä, joista kaikkiin kysymyksiin vastasi 63% kyselyyn osallistuneista.
Tampereen yliopiston alaisesta Porin yliopistokeskuksen sosiaaliaalitieteiden opiskelijoilta ei tullut yhtään vastausta ja Helsingin yliopistosta vain neljä (taulukko 2). Muuten vastaajamäärät ovat melko tasapainossa suhteutettuna yliopiston kokoon ja sosiologian opiskelijamäärään. Tällä hetkellä yhdistyneitä perusopintoja tai muita opintoja ei ole vielä Helsingin yliopistossa, Turun yliopistossa ja Soc&Kom:issa. Turun yliopistossa otetaan yhdistyneet perusopinnot lukuvuonna 2014-15. Erään vastaajan mukaan Soc&Kom:issa yhdistymiset ovat luultavasti pian edessä ja jo nyt on lisätty yhteisten kurssien määrää. Kyselyssä ei pyydetty erittelemään yhdistymisten laajuutta, joten sekä vain yhteiset perusopinnot että laajemmin yhteiset opinnot ovat samassa kategoriassa. Taulukossa 2 on kaikkien vastanneiden, erillisten opintojen suorittaneiden ja yhdistyneitä opintoja suorittaneiden vastausprosentit.
Yhdistyneitä opintoja opiskelleista vastaajista 59 prosenttia ilmoitti pääaineekseen sosiologian ja erillisiä opintoja suorittaneista 94 prosenttia. Sosiologian pääaineopiskelijoiden erot selittyvät sillä, että esimerkiksi Tampereen yliopistossa pääaine valitaan vasta 2. opiskeluvuotena, jolloin kyselyn kysymys pääaineesta oli hieman keinotekoinen.
Yhdistyneet opinnot: ”sillisalaattia” vai vapautusta ”kanahäkeistä”?
Sosiologian opintojen yhdistyminen lähitieteissä jakaa mielipiteitä. Erilliset sosiologia opinnot opiskelleista suurin osa pelkää, että ”sillisalaattikurssit” opiskelleet fuksit eivät ole tarpeeksi perehtyneitä omaan alaansa, jolloin pelätään tason laskua. Yhdistyneitä opintoja opiskelleista vastaajista vajaa puolet piti yhdistyneitä opintoja huonona ja reilu puolet hyvänä asiana. Huonona pitivät ne, joilla oli jo yliopistoon tultaessa selvä idea pääaineestaan ja hyvänä ne, jotka vielä hakivat alaansa. Yhdistyneitä opintoja opiskelleista 61 prosentilla oli selvä ajatus tulevasta pääaineesta.
Yleisellä tasolla moni erilliset sosiologian opinnot opiskelleista hämmästeli ajatusta, että brändillisesti sosiaalitieteiden opinnot olisivat jotenkin haluttavampia kuin erilliset aineet, sillä he kokevat, että monilla on selvä näkemys tulevasta alasta ja että pääaineen vaihto on jo nykyisellään riittävän helppoa. Yksi vastaaja tosin ytimekkäästi totetaa:
” Loppujen lopuksi tieteenalat ja oppiaineet ovat vain akateemisia kanahäkkejä, joilla rakennetaan akateemista identiteettiä. Sen tajuaminen ja oman laatikon ulkopuolelle astuminen ja asioiden katsominen oman laatikon ulkopuolelta tuskin on haitaksi kellekään.”
Yhtälailla vastustajat kuvaavat yhdistymisten seurauksia ”yliopistojen holhousinstituutioiksi muuttumiseksi” , joka juontaa siihen ajatteluun, että tutkinnoista on tullut ylhäältä ohjattuja ja ”koulumaisia”. Toisaalta vastustajat kritisoivat hallitusta taantumisesta: ” Paluu entisaikaan hallitukseltamme.” Ennen yliopistotutkinnot ja ylioppilaskokeet olivat laaja-alaisempia, jolloin opiskeltiin paljon yhteisiä opintoja. Tästä kuitenkin luovuttiin sillä idealla, että opiskelijoiden haluttiin erikoistuvan johonkin tiettyyn alaan jo varhaisessa vaiheessa. Moni yhdistyneet opinnot opiskelleista pitää myös haittana sitä, että täytyy opiskella paljon sellaisia aineita, joita itseä ei kiinnosta, jolloin yhteiset opinnot vievät aikaa ja resursseja itseä kiinnostavilta kursseilta. Ongelmaksi koetaan myös se, että siirtyminen perusopinnoista aineopintoihin koetaan vaikeahkoksi, sillä oppi omasta pääaineesta on vielä suhteellisen pieni yhteisten perusopintojen vuoksi.
Erityisenä haittana opintojen yhdistymisissä pidettiin sitä, että ei yliopistoon päästyään pääsekään lukemaan sitä ainetta, jota halusi. Tämä koettiin suurena vaarana yliopistoissa, joissa ei hakuvaiheessa haeta suoraan pääaineeseen ja valinta tehdään myöhemmin kiintiöiden mukaan. Tällainen vaara on esimerkiksi Tampereen yliopistossa (ks taulukko 1). Erilliset sosiologian opinnot opiskelleista 15 prosenttia koki, että yhdistymisten myötä heidän opintojensa suorittaminen vaikeutui, koska kursseihin tuli muutoksia, jolloin kaikkia vanhan opetussuunnitelman kursseja ei ollut enää tarjolla.
Sosiaalisuus ja ainejärjestöt opintojen yhdistymisten jälkeen
” Itse asiassa sosiologia yhdessä sosiaalipolitiikan kanssa on hallitsevana tieteenalana Tampereen sosiaalitieteissä ainoa pääaine, jolle yhdistäminen on pienin paha. Sillä jos otetaan joukko sosiaalitieteitä ja heitetään ne puristimeen, saadaan lopputulokseksi suurimmalla todennäköisyydellä ”sosiologiaa”. Olennaista kuitenkin on, että tällainen sosiologia on löysää ja hataraa, eikä tarjoa kunnollista kokonaiskuvaa oppiaineesta tai riittäviä mahdollisuuksia muodostaa ”sosiologian porukkaa” luonnollisesti opintojen yhteydessä”
Kuvio 1: Vastaajien arvio uusiin opiskelijoihin tutustumisen vaikeudesta yhdistyneiden opintojen jälkeen. Harmaalla pohjalla on ne, joiden yliopistoissa ei ole ollut yhdistymisiä. Vihreillä pohjilla ne, joiden yliopistoissa on ollut yhdistymisiä.
Vastaajista niukka enemmistö koki, että fukseihin on ollut vaikeampi tutustua opintojen yhdistymisten jälkeen. 64 prosenttia vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että yleisesti muihin opiskelijoihin ei ollut vaikeampaa tutustua tutkintouudistuksen jälkeen. Vastaajat huomauttivat, että sosiaaliset suhteet eivät noudattaneet niinkään oppiainerajoja. Tämä on luonnollinen seuraus etenkin yhdistyneet opinnot suorittaneilla, koska tutkintonsa alussa he eivät identifiodu yhteen tieteenalaan ja toisaalta he tapaavat tulevia eri alojen edustajia monitieteenalaisen ainejärjestön tapahtumissa. Yksittäisenä yhteenkuulumista edistävänä seikkana huomautetaan, että yhteinen opiskelijahaalarin väri monitieteenalaisissa opiskelijajärjestöissä syventää yhteenkuuluvuutta.
Kyselystä kävi ilmi, että ainoa syy, miksi ainejärjestöjä ei ole opintojen yhdistymisten jälkeen yhdistetty on ollut se, että ainejärjestöön on jo alun alkaen kuulunut lähitieteitä. Erilliset pääaineopinnot lukeneista suurinosa koki kuitenkin yhdistymisen harmilliseksi, sillä yleisesti koettiin, että sosiologia ja sosiologien intressit ovat jääneet marginaaliin yhdistymisen myötä. He myös kokivat, että yhdistymisestä huolimatta etenkin vanhemmat opiskelijat tapaavat toisiaan pääaineittain ja eivät osallistu yhdistyneen ainejärjestön tapahtumiin, koska eivät identifioidu uuden ainejärjestön jäseneksi. Myös ne fuksit, joilla on jo takanaan yliopisto-opintoja pitävät harmillisena, että vanhemmat opiskelijat eivät osallistu uuden ainejärjestön toimintaan.
Yleisesti syyt ainejärjestöjen yhdistymisille näyttävät olevan sekä pakkoa että porkkanaa. Pakko näkyy esimerkiksi siinä, että paikallinen ylioppilaskunta saattaa tukea vain yhtä ainejärjestöä per opintosuunta. Epäsuoremmin yhdistymispakko näkyy siinä, että uudet fuksit eivät identifioidu sosiologian opiskelijoiksi alusta lähtien, jolloin he eivät pysty aina kokemaan oppiaine kohtaisia ainejärjestöjä omakseen alusta alkaen. Vanhemmat opiskelijat totesivat kuitenkin, että ainejärjestötoiminta on tärkeää etenkin opintojen alussa. Tulevaisuudessa näkee, että miten vanhemmat opiskelijat, jotka ovat opiskelleet yhdistyneet opinnot ja toimineet uuden ainejärjestön parissa koko opiskeluaikansa kokevat ainejärjestönsä maisterivaiheessa.
Yhdistymisen jälkeen on myös koettu, että uuden ainejärjestöhengen luomisessa on täytynyt olla aktiivinen ja on pidetty tärkeänä korostaa esimerkiksi ”yhteiskuntatieteilijä” tai ”sosiaalitieteilijä” identiteettiä sosiologi identiteetin sijaan koheesion luomiseksi. Toisaalta ainejärjestöjä on yhdistetty myös siksi, että sosiologian opiskelijoiden määrä on ollut niin pieni ja omaa ainejärjestöä ei ole koettu enää järkeväksi- näin kävi esimerkiksi Lapin yliopistossa. Vastaavasti Åbo Akademissa herätettiin vuonna 2013 henkiin vanha sosiologien ainejärjestö, vaikka opiskelijamäärät ovatkin pieniä.
Teesi, antiteesi, synteesi? Nähtäväksi jää, että palataanko muutaman vuoden päästä taas vanhaan järjestelmään vai jotain siltä väliltä.
Sanna Kailaheimo
Kirjoittaja on Sosiologi-lehden toinen päätoimittaja ja Turun yliopiston sosiologian opiskelija, joka suhtautuu tutkintouudistuksiin asenteella: parempi tutkia kuin katua!
