Ehkä yksi kiehtovimmista tarinoista sosiologin elämästä, jonka olen luettavakseni saanut, nousi mieleeni jo kirjan puolivälin paikkeilla. Kirjan, jonka kannessa kuuluisa sosiologi C. Wright Mills sytyttelee piippua katseella, joka miltei vaatii kirjan lukemaan. Professori Juha Suoranta on kirjoittanut Millsin elämästä helposti lähestyttävän kirjan C. Wright Millsin sosiologinen elämä (Vastapaino, 2017), jossa kuuluisan sosiologin vaiheisiin ja tuotantoon otetaan näkökulmia, jotka saavat viihtymään kirjan parissa myös historiallisia faktoja ja sosiologiaa vain pintapuolisesti tuntevan. Sinänsä kirjan kiehtovuus ja mukaansatempaavuus ei ole mikään yllätys, sillä Mills eli kuten opetti – kansantajuisesti ja mielipiteensä selkeästi ilmaisten.
Texasissa syntynyt C. Wright Mills työskenteli tohtoriksi väittelynsä jälkeen vuodesta 1945 alkaen Columbian yliopistolla aina kuolemaansa asti. Omintakeiset ajatukset ja yleinen kapinahenki tekivät hänestä mahdollisesti yhden kuuluimmista sosiologeista kautta aikojen ja olivat todennäköisesti osallisia myös siihen, että Columbian yliopistossa hän sai opettaa vain kandidaattitason opiskelijoita ja maisterivaiheen opetus kiellettiin häneltä. Mills pyrki muuttamaan maailmaa kirjoittamalla ja vierasti perinteistä akateemista sosiologiaa, jossa tilastot ja aineiston keruu palvelivat vain tutkijaa itseään, tukivat byrokratiaa ja jossa tutkimuksen kohteiden monimuotoisuus ja laajempi konteksti helposti unohdettiin.
Millsin kuuluisa kirjallinen trilogia on Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikettä käsittelevä The New Men of Power (1948), sen keskiluokkaa käsittelevä The White Collar: The American Middle Classes (1951) ja sen eliittiä tutkiva teos The Power Elite (1956), jotka nostivat hänet Columbian yliopiston soveltavan sosiaalitutkimuksen laitokselta suuren yleisön tietoisuuteen ja ennennäkemättömään suosioon, mikä Millsille sopikin, sillä hän oli usein napit vastakkain omalla työpaikallaan ja piti myös matkailusta. Meillä Suomessa parhaiten tunnetaan ehkä Millsin teos Sosiologinen mielikuvitus (The Sociological Imagination) vuodelta 1959, jossa Mills käy läpi yhteiskuntatieteiden sen aikaista tilaa ja esittää vaihtoehtoja paremman tieteen ja sosiologian puolesta.
Mills on tuonut sosiologiseen keskusteluun muun muassa käsityöläisyyden ja sosiologisen mielikuvituksen ideat, jotka ovat palvelleet tutkimuksen tekoa ohjaavina viitekehyksinä yhteiskuntatutkijoita hänen jälkeensä. Millsin mukaan yhteiskuntatieteilijän on myös oltava älyllisesti valpas ja tarkkailtava alati ympäristöään etsien siihen uusia näkökulmia, sillä nykyisillä tieteen tarjoamilla yliabstrakteilla selitysmalleilla ei ollut kaikupohjaa todellisessa elämässä. Yhteiskuntaa on tarkasteltava historiallisesti, ja tutkijan on ymmärrettävä yhteydet, jotka vaikuttavat ihmisten ja yhteiskunnan välillä.
Kirjasta löytyy myös yhteiskunnallis-historiallista mielenkiintoa herättävä johdatus kylmän sodan aikaan, Kuuban vallankumoukseen ja Kuuban kriisiin Millsin henkilöhahmon kautta. Mills oli vallankumousjohtaja Fidel Castron vieraana Kuubassa ja haastatteli häntä tulevaa kirjaansa varten suurvaltojen kiristyneiden välien ollessa pahimmillaan, joka herätti luonnollisesti Yhdysvaltain silloisen tiedustelupalvelun ja usean sosialismia vastustavan tahon mielenkiinnon. Vuonna 1960 julkaistua kirjaa Listen, Yankee: The Revolution in Cuba seurasi Millsin ja hänen perheensä pidempi aika Euroopassa, sillä kotimaassa alkoi olla liian vaarallista olla hänen vastajulkaistun kirjansa seurauksena.
Millsille kirjoittaminen merkitsi lähes samaa kuin elossa olo ja vaikka hän yrittikin huolehtia aika ajoin terveydestään, tulokset eivät olleet useinkaan edes kohtalaisia – hänellä oli toisinaan vaikeuksia kieltäytyä elämän iloista, kuten herkkuviinereistä. Kapinasieluisuus vei Millsiä nopeasti uusiin paikkoihin ja ennennäkemättömiin tilanteisiin, mutta se myös kulutti häntä loppuun. Mills kuoli sydänkohtaukseen vain 45-vuotiaana ja häntä kaipaamaan jäivät hänen kolme lastansa, vaimo, hänen opiskelijansa ja kulttuuristen, sekä poliittisten vaikuttajien ohella hiljaisuudessa varmaan myös suurin osa muusta sen ajan akateemisesta maailmasta, vaikka hänet olikin kautta aikain nähty henkilönä, joka ei ollut tarpeeksi sovinnainen yliopistoon ja akateemisille areenoille.
Aikansa älymystön edustajana Mills otti tehtävänsä vakavasti, vaikka useinkaan ei yliopistolla työskentelevien tovereidensa toivomalla tavalla. Kirjallisella tuotannollaan, elämällään ja valinnoillaan hän halusi muuttaa tieteen teon ehtoja ja myös maailman sen hetkistä tilaa. Paitsi ammattiyhdistysliikkeestä, keskiluokasta ja eliitistä, Mills puhui myös uudesta vasemmistosta ja tarpeesta keskustelevaan julkisuuteen yhteiskunnan massoittumiskehitystä vastaan ja kehotti etenkin opiskelijoita barrikadeille. Keskustelevalla julkisuudella Mills tarkoitti ihmisten vapaita yhteenliittymiä ja yhdistystoimintaa, vastuullista puoluekenttää, liike-elämästä riippumatonta valtionhallintoa, vapaata lehdistöä sekä älymystöä, joilla on mahdollisuus ottaa kantaa yhteiskunnan isompiin kysymyksiin. Keskusteleva julkisuus oli Millsin mukaan demokraattisen yhteiskunnan perusta. Mills näki, että vastatakseen yhteiskunnan ei-toivottuihin kehityskulkuihin ja vastustaakseen niitä, ihmisten on muutettava henkilökohtaiset ongelmansa yhteiskunnan ongelmiksi, ja keskustelevalla julkisuudella oli mahdollisuus tarjota keinot kansalaisvaikuttamiseen. Valistuneen tietoisuuden kehitystä massaviihde sekä 1950-luvun keksintöjen keksintö televisio eivät välttämättä kuitenkaan edistäneet parhaalla mahdollisella tavalla, josta Mills oli myös huolissaan.
- Millsiä mukaillen ”henkilökohtainen on poliittista”-lausahduksesta tulikin myöhemmin koko 1960-luvun radikaalin opiskelijaliikkeen iskulause Yhdysvalloissa ja maailmalla.
Toveri yhteiskuntatieteiden opiskelija, kerro onko tässä yksi totuuden säie myös tänä päivänä?
Elina Huttunen
Kirjoittaja on YTM ja Sosiologi-lehden aiempi päätoimittaja
- Wright Millsin kirjallinen tuotanto
From Max Weber: Essays in Sociology, toim. yhdessä Hans Gerthin kanssa (1946)
The New Men of Power: America’s Labor Leaders (1948)
The Puerto Rican Journey: New York’s Newest Immigrants, toim. yhdessä Clarence Seniorin ja Rose Goldenin kanssa (1950)
White Collar: The American Middle Classes (1951)
Character and Social Structure: The Psychology of Social Institutions toim. yhdessä Hans Gerthin kanssa (1953)
The Power Elite (1956)
The Causes of World War Three (1958)
The Sociological Imagination (1959). Ilmestynyt Suomessa nimellä Sosiologinen mielikuvitus. Helsinki: Gaudeamus, 2015.
Listen, Yankee: The Revolution in Cuba (1960)
The Images of Man (1960)
- Wright Millsin postuumit teokset
The Marxists (1962)
Power, Politics, and People (toim. Irving Louis Horowitz, 1963)
Sociology and Pragmatism: The Higher Learning in America (1964)
Who Controls America (1988)
- Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings (toim. Kathryn ja Pamela Mills, 2000)
The Politics of Truth. Selected Writings of C. Wright Mills (toim. John H. Summers, 2008)
