Vuoden 2019 ensimmäinen Sosiologi ilmestyy poikkeuksellisesti tavanomaista myöhäisempänä ajankohtana. Tyypillisesti Sosiologipäivien yhteyteen sijoitettuun aikatauluun emme ennättäneet, mistä pahoittelemme. Pyrimme oikomaan tätä vääryyttä ensi vuonna. Mutta tosiaan, elämme messeviä aikoja! Allekirjoittanut aloitti Sosiologin toimituskunnassa yhdessä kuopiolaisen kanaljansa, Antti Saalin kanssa. Ensimmäisenä numerona kaudellamme on sukupuolen sosiologian tematiikkaan etsiytyvä katsaus, ja luvattakoon, että tulevaisuus tarjoaa monenlaista muuta sosiologin mieltä kutkuttavaa.
Sukupuoli. Jokaista ihmistä enemmän tai vähemmän lähellä. Sukupuoli on terminologinen avain, joka avaa oven valtavalle kirjolle tieteellisiä, poliittisia ja henkilökohtaisia keskustelunaiheita. Sukupuolen sosiologia on numeromme yhteinen nimittäjä hyvinkin kirjavalle otokselle eri tekstityylejä, näkökulmia ja ongelmanasetteluja käyttäville kirjoituksille. Kiitämme kumarruksen kera kirjoittajiksi rohkaistuneita värikkäistä ja tärkeitä asioita luotaavista teksteistä! Toimituskunta toivoo, että numeromme neljä tekstiä innostaa ja herättelee lukijoita samalla tapaa kuin meitä itseämme. Kannustamme myös jatkossa lukijoita astumaan pelottomasti esille omien tekstien ehdottamisen kanssa. Sosiologi on opiskelijalta opiskelijalle.
Hippu Helmisen omakohtaiseen kokemukseen, filosofiseen pohdintoon ja sosiologiseen mielikuvitukseen pohjaava essee käsittelee muunsukupuolisten olemassaoloa. Muunsukupuolisuus on niin suomalaiselle kuin kansainväliselle keskustelulle jopa harmittavan tuore aihe. Helmisen rohkea avaus nostaa esille juridisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kysymyksiä siitä, mitä on olla muunsukupuolinen suomalaisessa yhteiskunnassa. Helminen näkee paljon potentiaalia suomalaisessa sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavassa aktivismissa.
Kirsti Sippel erittelee kandidaatintutkielmaansa perustuvassa artikkelissa incel (involuntarily celibate) -ilmiötä ja siihen olennaisesti kytkeytyvää misogyniaa. Kontekstina on yhdysvaltalainen keskustelu, joka on tapahtunut pääasiallisesti internetissä, Incels-verkkosivulla. Keskustelu on johtanut huolestuttavalla tavalla tekoihin Yhdysvalloissa erilaisten väkivallantekojen muodossa. Teksti esittelee incel-liikkeen termistöä, naiskuvaa ja maailmankuvaa samalla sijoittaen ilmiötä Mertonin sosiaalisen poikkeavuuden ja toksisen maskuliinisuuden näkökulmiin.
Antti Saalin (tuoreen varapäätoimittajamme) artikkeli nostaa esille suomalaisen opiskelijabilekulttuurin problematiikkaa luokka- ja sukupuolinäkökulmista tekstissään Elämän koulu, valkoinen roskasakki, ja suomalaisten korkeakoulujen juhlimiskulttuurin sukupuolittuneet figuurit. Suomalaiselle opiskelijakulttuurille suoranainen luokkaviha ei ole millään muotoa vieras asia. ”Elämän koululle” ja ”white trashille” irvailu on ollut yleistä teemabileiden järjestämisen muodossa. Mainitut kaksi työväenluokkaista subjektiutta alentavasti käsittelevää termiä liittävät työväenluokkaan muun muassa Beverley Skeggsinkin havaitsemia likaisuuden ja holtittomuuden aspekteja. ”Elämän koulun” performoimiseen kytkeytyi vahvasti miessukupuolta edustavien työväenluokkaisten habituksen imitointi irvailevassa mielessä.
Neljäs kirjoittajamme, Onni Kärkkäinen käsittelee humoristissävytteisessä autoetnografis-kvalitatiivisessa miniatyyritutkimuksessaan kotitöiden sukupuolittuneisuutta. Kumppanilleen tekemässään haastattelututkimuksessa kävi ilmi esimerkiksi Eeva Jokisen havaitsemia sukupuolittuneiden työnjaon muotoja. Teksti avaa leikitellen ja omakohtaisesti yhden kotityönjaollisen yksikön suhdetta laajempaan yhteiskuntarakenteeseen, jossa kotona tehtävät askareet ovat selkeästi segregoituneita.
Lukuiloa ja lämpenevää kevättä toivottelevat,
Santtu Paananen ja Antti Saali
