Mitä sosiologilla ja Sosiologilla on sanottavaa ympäristö- ja eläinteemoissa?
Käy ilmi, että paljonkin. Vuoden toinen numeromme kulkee teemalla ”Ympäristösosiologia ja sosiologinen eläintutkimus”. Tuttuun tapaan saimme kirjavan kattauksen tekstejä, jotka osoittavat sosiologisen ymmärryksen paikan edellä mainituissa aiheissa.
Vanhaa humanismin perusajatusta mukaillen, mikään inhimillinen tai ei-inhimillinen ei ole sosiologille vierasta.
Ensimmäinen tekstimme Eläinten tekemä työ eläintarhoissa – Harambe-gorilla, työn rajat ja niiden rikkoutuminen tulee Tampereen yliopiston Ronja Tammelta. Meemiksi muodostunut Harambe-gorillan tarina saa uutta väriä Tammen tekstissä, kun eläintarhan eläimien katsotaan tekevän työtä. Näytillä olevien eläinten työtä on olemassaolon lisäksi villiyden ja eläimellisyyden näyttäminen, joskin tarkasti rajatusti. Haramben katsotaan rikkoneen ”työsopimustaan” koskiessaan aitaukseen päässeeseen ihmislapseen. Työehtojen rikkomus johti eläimen teloitukseen.
Toisena tekstinä esittelemme helsinkiläisen Silja-Riikka Seppälän esseen Lemmikki luonnon ja ihmisen välisenä viestintuojana. Essee tutkii ihmisen suhdetta luontoon ja eläimeen. Ihmisen suhde molempiin on näyttäytynyt erilaisina dominanssin muotoina historian saatossa. Seppälä esittää kysymyksiä ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta. Ihmisen tulkintakehys eläimiin on modernina aikana antropomorfinen sekä valtasuhteiden ja kapitalismin läpäisemä. Essee sukeltaa ympäristö- ja eläinteemojen syvään päätyyn ja luotaa totunnaisia ajatusmallejamme.
Kolmas kirjoitus, Luksuskommunismi ja syväekologinen kritiikki on tamperelaisen Juho Karvisen kirja-arvio. Arviossa on suomalaisen yhteiskuntatieteilijän ja toimittajan, Pontus Porokurun esseekokoelma Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi. Porokuru esittää kirjassaan visioita luksuskommunistisesta, teknologisesti edistyneemmästä tulevaisuudesta, jossa ollaan vapaita keinotekoisesta niukkuudesta. Karvinen esittelee tekstissään myös Porokurun saamaa syväekologista kritiikkiä, jonka mukaan visiot tukeutuvat liikaa akselerationismiin ja teknologiseen optimismiin. Järjestelmä olisi kritisoijan mukaan ekologisesti mahdoton. Karvisen kirja-arvio esittelee kattavasti aiheen perustoja ja on ehdottomasti lukuminuuttiesi arvoinen.
Sosiologi-lehden toimituskunta kiittää taas lukijoitaan ja etenkin lehden tekoon osallistuneita. Teidän ansiostamme pystymme pitämään tätä vapaata ja luovaa keskustelua yllä.
Palatkaamme asiaan Sosiologipäivien (jotka muuten ovat 26.–27.3.2020 Rovaniemellä!) lähimailla. Pysyttele kartalla, kun julkaisemme alkuvuodesta uuden lehden teemamme. Rohkene laittamaan tekstiäsi tulemaan, mikäli vain yhtään sille tuntuu!
Fuksin innolla ja maisterin ymmärryksellä.
Santtu Paananen
