Sukupuolitettu viha kietoutuu tiiviisti seksityöstä käytävien julkisten keskustelujen ympärille. Tässä artikkelissa tarkastelen seksityöläisyyttä käsittelevässä Twitter-keskustelussa ilmeneviä vihan, halveksunnan ja inhon ilmauksia. Käsittelen näitä ilmauksia diskurssianalyyttisella otteella pohtien niihin sisältyviä merkityksenantoja, diskursseja ja yhteiskunnallisia asetelmia.
Tammikuun loppupuolella Yle Uutiset julkaisivat Isa Häkkinen, 27, myy seksiä työkseen: “En keksi muuta työtä, josta saisin näin paljon palkkaa ja jossa olisi näin suuri itsemääräämisoikeus” -artikkelin seksityöläisyydestä (Lantela 2021). Tähän liittyen seurasin Yle Uutisten Twitter-päivitykseen syntynyttä kirjavaa keskustelua, jossa tilaa ottivat julkaisun laatua kehuvien ja seksityötä puolustavien tahojen lisäksi seksityöhön negatiivisin sävyin suhtautuvat kannanotot (@yleuutiset 2021).
Kävin Ylen twiitin alta läpi kaikki 106 vastausta ja 65 twiitin lainausta sekä niihin tulleet kommentit (lukumäärät tarkistettu 25.2.2021). Valikoin jatkokäsittelyyn twiitit, joissa seksityöhön suhtaudutaan paheksuvasti, halventaen, kielteisesti tai jopa vihamielisesti tai joissa artikkelissa haastateltuun henkilöön kohdistetaan halveksuntaa hänen tekemäänsä työtä lyömäaseena käyttäen. Valitsin mukaan myös twiitit, joissa artikkeli tai sen julkaisualusta itsessään nähdään negatiivisessa valossa juuri tämän aihepiirin yhteyteen liitettynä. Tarkasteluni ulkopuolelle rajasin Ylen twiitin ulkopuolella esitetyt kommentit ja käydyt keskustelut. Näin sain tehtyä aineistoni suhteen selkeän ja helpommin jäsenneltävän rajauksen.
Kaiken kaikkiaan analysoin 68 twiittia. Aluksi teemoittelin rajaukseeni sopivat twiitit suppeampien asiasanojen ja aihepiirien alle, joista lopulta koostin laajemmat teemakokonaisuudet. Teemoittelun myötä havaitsin twiittiin jätettyjen negatiivisten kommenttien olevan jaoteltavissa kolmeen keskeiseen pääteemaan.
Ensinnäkin seksityön kuvataan tuottavan vahinkoa seksityöntekijälle itselleen. Seksityön esimerkiksi nähdään aiheuttavan mielenterveysongelmia tai pahimmillaan traumatisoivan seksityöntekijää. Tähän teemaan sisältyvät myös twiiteissa esitetyt ajatusmaailmat, joissa seksityön myötä naisesta tulee oman toimintansa takia kumppaniksi kelpaamaton. Toiseksi seksityön esitetään kommenteissa tuottavan vahinkoa muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Tässä teemassa seksityötä kuvaillaan esimerkiksi rikollisuuden ja tautisuuden diskurssein. Näihin puheenvuoroihin lukeutuvat myös esimerkiksi oletukset, että seksityö tuottaa seksityötä tekemättömien naisten häirintää. Kolmas laajempi teema on yhteiskunnallisten asioiden kommentointi seksityön kautta tai siihen liittyen. Yhteiskunnallisen kehyksen kautta kommentointiin sisältyy erityisesti Yleä ja työtä käsitteleviä twiitteja.
Näitä kolmea pääteemaa ei toki ole mahdollista täysin erottaa toisistaan, vaan sen lisäksi että eri teemoja esitetään rinnakkain samoissa puheenvuoroissa, ne myös sulautuvat yhteen. Käytänkin teemoittelua lähinnä menetelmällisenä työkaluna eritellessäni inhon, halveksunnan ja vihan ilmausten kanavointia twiiteissa. En myöskään lähde tämän tekstin puitteissa avaamaan aineiston jokaista piirrettä, vaan otan tarkasteluuni esiintymismäärältään yleisimmät aihepiirit.
Haureuden harjoittajia, perheiden rikkojia ja helpon rahan perässä juoksijoita?
Analysoimieni twiittien keskeisimmät aihepiirit ovat työ, naiskuvat, normaaliuden vaade tai kaipuu, mielenterveys sekä Yle. Lisäksi useissa erinäisissä kommenteissa penätään verotukseen liittyvistä asioista, mutta näihin puheenvuoroihin ei suuressa mittakaavassa sisältynyt vihan, inhon tai halveksunnan ilmauksia, vaan pikemminkin jonkinasteista närkästymistä tai epäuskoa, että joku seksityöntekijä veroja maksaisi.
Negatiivisten twiittien joukossa seksityöhön työnä ja ammattina liittyvät inhon, halveksunnan ja vihan ilmaukset ovat selkeästi suurin yhtenäinen joukko. Näissä puheenvuoroissa seksityötä lähestytään useimmiten kritisoiden ”helpon rahan” tienaamista ja kyseenalaistaen seksityön rinnastamista niin sanottuihin arvostettaviin tai kunnioitettaviin töihin.
Useissa twiiteissa seksityöllä kuvataan pääsevän käsiksi helppoon rahaan, mikä nähdään pääsääntöisesti yksilön mielenterveyttä tai tulevaisuutta uhkaavana tekijänä. Helpon rahan kirous kostautuu seksityöntekijälle ennemmin tai myöhemmin. Näissä twiiteissa liian helpolla tienatut ansiot eivät ole seksityössä nähtyjen haittojen arvoisia, vaan viimeistään katumuksen astuessa kuvioihin elämän oletetaan hankaloituvan esimerkiksi parisuhteeseen kelpaamattomuutena.
Kyseissä twiiteissa ei kuitenkaan lainkaan avata, missä mielessä seksityöllä tienatut ansiot ovat helppoa rahaa tai miksi helpot ansiot ovat oletusarvoisesti huono asia. Näihin puheenvuoroihin ei myöskään sisälly seksityön vertaamista muihin töihin, joista ainakin näennäisesti saa helpolla hyviä ansioita. Helpon rahan ongelmallisuus saattaakin kytkeytyä nimenomaan siihen, että seksityön koetaan poikkeavan normitetusta ansiotyöstä. Verotusta käsittelevissä twiiteissa puolestaan on nähtävissä sen vaikutukset, että seksityötä tehdään pääsääntöisesti pimeänä eli veroja maksamatta (Ahtiainen 2020, 39; Kontula 2008, 51). Tämä oletus siirretään myös haastateltuun seksintyöntekijään, vaikka artikkelissa suorasanaisesti todetaan henkilön maksavan veroja työstään. Kuitenkin vahva oletus siitä, että seksityö poikkeaa normitetusta julkisesti tehdystä ansiotyöstä, voi saada epäilemään veropetosta.
Seksityön normien vastaisuus on tunnistettavissa myös twiiteissa, joissa seksityön kielletään olevan arvokasta tai arvostettavaa työtä. Äärimmillään tällaisiin kommentteihin sisältyy huorittelua ja muuta ala-arvoista kielenkäyttöä, joilla seksityöläisyyttä kohtaan osoitetaan inhoa ja vihaa. Saatetaan myös epäillä, ettei seksityöntekijä itse voi arvostaa itseään työnsä takia. Yleisemmin kuitenkin pyritään vastustamaan ajatusta seksityöstä työnä tai ainakin kieltäytymällä puhumasta siitä ammattina (vrt. Nazarenko 2020). Seksityöläisyyden näkemistä ammattina vastustetaan jopa vertaamalla seksityötä pankkiryöstäjiin ja talousrikollisiin, jotka myös ovat helpon rahan äärellä. Samalla tavoin orjuuteen rinnastamisella pyritään erottamaan seksityö normitetusta ja hyväksytystä työstä. Myös monenlainen vähättely ja kyseenalaistaminen kuuluvat asiaan tällaisissa puheenvuoroissa. Seksityöhön esimerkiksi arvellaan päätyvän omien älyllisten taitojen vähäisyyden vuoksi.
Monissa twiiteissa normitetun työn diskurssit lomittuvat naiskuvien ja likaisuuden diskurssien kanssa. Näissä yhteyksissä seksityön halveksuntaa voidaan perustella esimerkiksi sillä, ettei kyseessä ole ammatti, vaan haureuden kaltainen normirikkomus. Sellaisissa puheenvuoroissa, joissa seksityössä harjoitettavaan seksiin liitetään inhon tunteiden sanallistamista, seksin merkityksenannot rakentuvat likaisuuden diskurssien ja hyvän seksin tunnepitoisuuden korostamisen varaan. Tällöin voidaan kritisoida seksityötä siitä, miten siinä hyödynnetään intiimielämää markkinahyödykkeenä, jolloin seksin henkinen puoli jää kokematta. Näissä tilanteissa se ei olekaan raha, joka tekee seksityössä harjoitettavan seksin vähemmän arvostettavaksi, vaan tunteiden ja henkisen yhteyden puuttuminen.
Työhön ja naiskuviin liittyvät merkityksenannot risteävät erityisesti niissä puheenvuoroissa, joissa seksityön asemaa hyväksyttävänä työnä kyseenalaistetaan esittämällä kysymys siitä, sallisiko omalta vaimoltaan tai tyttäreltään kyseisellä alalla työskentelyn. Usein näitä puheenvuoroja lisättiin vastauksiksi twiitteihin, joissa twiittaaja puolustaa seksityötä. Kysymys esitetään tällöin ikään kuin sillä kyseenalaistettaisiin tai haastettaisiin seksityön puolustajan suhtautumista asiaan. Samalla naisen seksuaalinen toimijuus alistetaan yhteiskunnan ja (miespuolisten) läheisten jatkuvan arvioinnin alaiseksi.
Twiiteissa käsitellään naiskuvia likaisuuden ja työn diskurssien lisäksi luomalla yleisellä tasolla rajaviivoja hyväksyttävän ja tuomittavan naiseuden välille. Naisen rooleihin esimerkiksi vaimona tai tyttärenä sisältyvät kulttuuriset ihanteet ja odotukset eivät synny pelkästään nykyhetkessä, vaan niiden taustalla vaikuttavat erilaiset asennehistorialliset jäänteet (Lidman 2015, 51, 209). Erityisesti twiitit seksityöntekijöistä paheellisina perheiden rikkojina tai käytössä kuluvina käyttöesineinä kuvastavat karulla tavalla, millaisia ihanteita ja odotuksia kommentoijien naiskuviin on sisällytetty. Samalla nojataan jälleen kerran ajatuksiin seksityöntekijästä normien rikkojana. Näitä puheenvuoroja purkaessa on samalla muistettava seksityön sukupuolittuneisuus ilmiötason lisäksi julkisuuskuvan tasolla. Sen lisäksi että valtaosa kaupallisen seksin alalla toimivista on naisia, myös julkisessa keskustelussa seksityöntekijät mielletään usein pelkästään naisiksi, vaikka alalla toimii myös muita sukupuolia (Kontula 2008, 43).
Naiskuviin liittyvissä twiiteissa ilmeneekin vahvasti kaksijakoisen naiskuvan ilmentymät; sekä hyväksyttävään naiseuteen että kumppaniksi kelpaavaan naiseen yhdistetään tietynlaisia odotuksia vaikkapa seksuaalisesta käyttäytymisestä. Tällaisen kaksijakoisen naiskuvan naiseus on altista tahraantumiselle, ellei sitä suojella esimerkiksi yhteiskunnallisella kontrollilla (Ahtiainen 2020, 95–96).
Seksityön normalisoinnin rakentaminen yhteiskunnalliseksi uhaksi
Yhteiskunnallisen kontrollin vaade ilmenee twiiteissa naiskuvien ruotimisen lisäksi haluna poistaa seksityö julkisen keskustelun valokeilasta. Ylen artikkelin nähdäänkin kommenteissa tuottavan seksityön normalisointia, joka puolestaan uhkaa yhteisöä ja sen jäseniä. Seksityö siis nähdään jonkinlaisena anomaliana, joka normalisoinnin myötä voi alkaa vaikuttaa yhteiskunnassa vallitseviin asiantiloihin haitallisella tavalla. Seksityön normalisointi saattaa tällöin jopa myötävaikuttaa rikollisuuden ja huumeiden normalisointiin. Sen sijaan seksityöhön liittyvissä merkityksenannoissa seksityö ymmärretään epätoivottavana ilmiönä, joka on marginalisoitava entisestään ja piilotettava normaaliuden valokeilasta.
Niissä merkityksenannoissa, joissa seksityö esitetään anomaliana ja syystä marginalisoituna ilmiönä, epänormaaliuden taakka koskettaa myös seksityöntekijää. Kommenteissa arvaillaan, miten seksityöntekijöiden – ja erityisesti artikkelissa haastatellun seksityöntekijän – on oltava mielenterveysongelmaisia tai vähintäänkin jokseenkin epätasapainoisia. Tai jos eivät vielä ole, tulevaisuudessa häämöttää traumojen kirjo. Näissä puheenvuoroissa on nähtävissä marginalisointipyrkimysten lisäksi seksityöntekijöiden holhouksenalaiseksi asettaminen. Tällä tavoin on mahdollista erottaa marginalisoitu yksilö yhteisöstä ja maalata hänet kyvyttömäksi toimimaan oman etunsa mukaisesti (Ahtiainen 2020, 88).
Seksityön normalisoinnin uhka kohdistetaan twiiteissa erityisesti Ylen toimintaan artikkelin julkaisijana, mikä herätti laajoja vihan ilmauksia sekä Yleä että seksityötä kohtaan. Kiinnostavaa onkin arvailla, olisiko jokin toinen julkaisija kohdannut samanlaista vihaa kuin Yle. Ainakin osassa twiiteista ongelmana koetaan se, että Yle on verorahoilla rahoitettu toimija. Tällöin seksityön normalisointi ja kansalaisten verovarojen käyttö linkitetään samaan yhteyteen, mikä on omiaan herättämään voimakkaita reaktioita. Oman osansa twiiteissa saa nimellä mainiten myös Ylen tuottaja Rakel Liekki, jolle vieritetään syytä seksityön normalisoinnista kansan maksamilla veroilla.
Yle ja sen työntekijät ei suinkaan ollut ainoa vihan, inhon ja halveksunnan kohde seksityön ohella. Oman osansa saavat kommenteissa feminismi ja pääministeri Sanna Marin. Siinä missä feminismiä manataan ongelmien lähteenä seksityön normalisoinnin suhteen, Sanna Marin saa poikkeavamman roolin. Hänet nostetaan twiiteissa esiin kahdella tavalla. Ensinnäkin irvaillaan, onko artikkelissa haastateltu henkilö tuleva pääministerimme tultuaan nyt julki seksityöntekijänä. Toiseksi twiittaaja voi esittää luulleensa, että artikkelissa olisi ollut kyse Sanna Marinista. Kumpikin tapa tuo omalta osaltaan esille naiseuteen ja johtajuuteen liitettyjä merkityksenantoja. Ainakaan nämä kommentit eivät anna imartelevaa kuvaa siitä, miten naiseen korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa suhtaudutaan, vaan tällaisen naisen meriittejä väheksytään ja pyritään saattamaan naurunalaiseksi.
Seksityö normirikkomuksena
Läpi käymäni twiitit kuvastavat, miten naiskuviin, seksityöhön ja valtamediaan kohdistuvat antipatiat kietoutuvat helposti yhteen seksityöstä uutisoidessa. Twiiteissa esiintyneiden aihepiirien erittely paljastaa, miten seksityön koetaan uhkaavan sekä seksityöntekijää itseään että yhteisöä. Samalla seksityöstä puhuminen toimii väylänä yhteiskunnallisten asioiden kommentointiin, kuten Ylen toimintaan tai työn määritelmiin.
Voimakkaimmat vihan ilmaukset liittyvät nimenomaan yhteiskunnallisten asioiden kommentointiin artikkelin kehyksessä, kun taas seksityön uhka seksityöntekijälle aiheuttaa ennemminkin inhon ja halveksunnan kaltaisia tunteita, joihin monesti sekoittuivat sääli ja uhriuttava ote. Mutta mitä lähemmäs kommenteissa siirrytään yhteisölle koituvia uhkia tai yhteiskunnallisia aihepiirejä, sitä voimakkaammin niissä painottuu viha. Tällöin seksityöntekijän tarkastelu uhriuttavien linssien kautta vaihtuu syyllistävään asenteeseen.
Aineisto tarjoaa pienen katsauksen siihen, millaisissa yhteyksissä seksityöhön liittyviä negatiivisia tunteita sanallistetaan ja millaisiin yhteiskunnallisiin sekä kulttuurisiin teemoihin ne liitetään. Seksityö nähdään näissä puheenvuoroissa usein tavalla tai toisella normirikkomuksena, joka aiheuttaa vahvoja tunteita ja vastareaktioita. Tällöin halutaan palauttaa asioiden normaali tila ja normeja puolustetaan halveksunnalla ja jopa vihalla, jota kohdistetaan seksityön lisäksi Yleen, feminismiin tai vaikkapa pääministeriin. Myös seksityön stigma on twiiteissa näkyvillä monella tasolla. Seksityö halutaan työntää syvemmälle marginaaliin samalla kuin seksityötä tekevä nainen tuomitaan sopimattomaksi tai holhouksen tarpeessa olevaksi.
Tarve piilottaa seksityö julkisesta keskustelusta ja pyrkiä leimaamaan seksityö anomaliaksi on kuitenkin seksityötutkimuksen silmissä toimimaton vaihtoehto, sillä toivottava suunta on päinvastainen: avoimempi yhteiskunta ja julkinen keskustelu.
Jaana Ahtiainen
Sosiologian maisteriopiskelija, filosofian maisteri
Helsingin yliopisto
LÄHTEET:
Ahtiainen, Jaana (2020): Huonoja naisia ja mystisiä olentoja: Subjektipositiot ja naiseuden myyttinen kuvasto opiskelijoiden tekemässä seksityössä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, folkloristiikka. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/314308.
Kontula, Anna (2008): Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Helsinki: Like.
Lantela, Meri (2021): Isa Häkkinen, 27, myy seksiä työkseen: “En keksi muuta työtä, josta saisin näin paljon palkkaa ja jossa olisi näin suuri itsemääräämisoikeus”. Yle Uutiset. 18.1.2021. [Päivitetty 20.1.2021.] https://yle.fi/uutiset/3-11738880.
Lidman, Satu (2015): Väkivaltakulttuurin perintö. Sukupuoli, asenteet ja historia. Helsinki: Gaudeamus.
Nazarenko, Salla (2020): Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista. Tiedetoimittaja 4/2020. https://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/puhe-seksityosta-on-puhetta-etuoikeuksista/.
@yleuutiset (2021). Yle Uutiset. Twitter, 18.1.2021. https://twitter.com/yleuutiset/status/1351211759550521344.
