Ilmastosiirtolaisuus ilmiönä
Ilmastosiirtolaisuus on monimutkainen globaali ilmiö, jonka voidaan yksinkertaistetusti sanoa olevan ilmastonmuutoksesta johtuvaa muuttoliikettä. Ilmastonmuutos voi johtua maapallon ekosysteemin sisäisistä prosesseista tai olla ihmisen toiminnasta aiheutuvaa. Tällä hetkellä tapahtuva ilmastonmuutos on suurelta osin ihmisen toiminnasta aiheutuvaa muutosta, joka on vahvasti yhteydessä kapitalismiin ja fossiilitalouteen. (Ahteensuu 2020; Kortetmäki 2020.) Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muun muassa tukalaa kuumuutta, merenpinnan nousua, kuivuuden ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä (IPCC 2021). Näiden ilmiöiden vuoksi ilmastonmuutos aiheuttaa muuttoliikettä suorasti ja epäsuorasti. Tyypillisesti ilmastonmuutos aiheuttaa muuttoliikettä suorasti kolmella eri tavalla. Kyseisiä syitä ovat kuivuudesta johtuva hedelmällisen maaperän heikentyminen ja juomaveden puute, luonnonkatastrofien ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen sekä merenpinnan nousu. (Borràs 2019.) Epäsuoria syitä voi puolestaan olla esimerkiksi elinkeinon harjoittamisen vaikeus (Rigaud ym. 2018).
Ilmastosiirtolaisuuden moniulotteisuus tekee kyseisen ilmiön tai käsitteen määrittelemisestä vaikeaa. Ilmiön moniulotteisuudesta kertoo esimerkiksi se, että sen taustalla on taloudellisia, sosiaalisia, historiallisia ja kulttuurisia rakenteita (McLeman 2014, 2). Esimerkiksi kulttuuriset ja emotionaaliset syyt voivat vaikuttaa lähtöpäätökseen rationaalisten syiden lisäksi. Ilmastosiirtolaisuuden moniulotteisuudesta kertovat myös vaihtelevat arviot ilmastosiirtolaisten määristä, sillä kyseiset arviot vaihtelevat miljoonista jopa miljardiin. (Oksanen 2020.) Merkittävää kuitenkin on se, että maailmanpankin tutkimusryhmä on arvioinut, että pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa noin 143 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa vuoteen 2050 mennessä (Rigaud ym. 2018). Ilmastosiirtolaisuuden moniulotteisuuden vuoksi tarkkojen ennusteiden tekeminen on kuitenkin hankalaa. Niiden tekeminen on silti tarpeellista riskien arvioimisen ja ilmiöön adaptoitumisen takia. (Oksanen 2020.) Ilmastosiirtolaisuus onkin ilmiö, jossa merkittävät yhteiskunnalliset muutokset voivat tapahtua hallitsemattomasti, voimakkaasti monien ihmisten elämään vaikuttaen. Kiinnostavaa puolestaan on se, että tämän kaltainen hallitsematon muutos osittain syntyy juuri toisten ihmisten hyvän elämän tavoittelusta ja riittävän hyvän elämän ylläpidosta vaikuttaen toisten ihmisryhmien haavoittuvuuden lisääntymiseen.
Intersektionaalisuus teoreettisena viitekehyksenä
Tässä yhteydessä ilmastosiirtolaisuutta tarkastellaan intersektionaalisen teorian kautta. Intersektionaalisessa teoriassa pyritään ymmärtämään päällekkäisiä syrjinnän muotoja nostamalla analyysin keskiöön ihmisten sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset identiteetit. Intersektionaalisuus eroaa feministisestä teoriasta laajentaen tarkasteluun sukupuolen lisäksi myös muita sosiaalisia identiteettikategorioita, joita ovat esimerkiksi ikä, etnisyys, luokka, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen. Teorian mukaan identiteettikategoriat ovat sosiaalisesti muodostuneita dynaamisia positioita, jotka järjestäytyvät tyypillisesti hierarkkisesti mahdollistaen joillekin ryhmille etuoikeuksia sekä luoden sortoa ja syrjiviä rakenteita toisille. Kyseiset identiteettikategoriat luovat ja ylläpitävät yhteiskunnallisia valta-asetelmia, jotka osaltaan näkyvät ilmastosiirtolaisuudessa. (Carbado ym. 2013; Collins & Bilge 2016, 11–13.)
Intersektionaalisuus on tapa ymmärtää sosiaalisten ilmiöiden ja kokemusten moniulotteisuutta eriarvoisuuden näkökulmasta. Tästä syystä intersektionaalisuuden teoria sopii mainiosti haavoittuvuuden tutkimiseen. (Collins & Bilge 2016, 27–30.) Haavoittuvuuden käsite pitää sisällään kolme ulottuvuutta, joita ovat alttius ja herkkyys kyseiselle ilmiöille ja adaptoituminen eli kyky sopeutua muutokseen (IPCC 2007, 64, 89). Haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja haavoittuvuus ilmastosiirtolaisuudessa ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Ilmastonmuutoksen kannalta alttiissa paikassa asuminen lisää riskiä kärsiä ilmastonmuutoksesta ja pakkoa jättää koti ilmastonmuutoksen takia. Ilmastonmuutoksen kannalta alttiimpia paikkoja asua ja elää ovat kehittyvät ja köyhät maat (Hanna & Oliva 2016). Ilmastonmuutos ei myöskään kohtele ihmisiä samanarvoisesti, vaan osa ihmisistä on suuremmassa riskissä kärsiä siitä eli ovat herkempiä kärsimään kyseisestä ilmiöstä. Herkkiä ryhmiä ilmastonmuutoksen ja täten ilmastosiirtolaisuuden näkökulmasta ovat köyhät, naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset henkilöt. Haavoittuvuus ilmastosiirtolaisuudessa taas liittyy erityisesti adaptaatioon, eli siihen, kuka ylipäänsä voi lähteä siirtolaiseksi ja mitkä tekijät mahdollistavat tai vaikeuttavat adaptaatiota. Haavoittuvuus ilmastosiirtolaisuudessa liittyykin vahvasti siihen, pystyykö henkilö ylipäätään lähtemään ilmastonmuutoksen heikentämästä elinympäristöstä ja millaiset resurssit henkilöllä on sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.
Köyhyys haavoittavana tekijänä
Köyhyys nousee merkittävimmäksi identiteettikategoriaksi tarkasteltaessa haavoittuvuutta ilmastosiirtolaisuudessa intersektionaalisesta näkökulmasta. Köyhyys voidaan määritellä fundamentaalisten perustarpeiden puuttumiseksi, mikä lisää alttiutta yksilön riistolle ja huonommalle hyvinvoinnille. Maailman köyhimmät ovat altteimpia ilmastonmuutoksesta aiheutuville ilmiöille. Tähän yksi syy on se, että maailman köyhimpien väestöjen elinkeinot, tyypillisesti maatalousvaltaiset, ovat riippuvaisia sääoloista ja näin ollen haavoittuvassa asemassa kärsimään esimerkiksi kuivuudesta ja rankkasateista. (Borràs 2019.) Tämän lisäksi köyhyydestä kärsivät asuvat sääolosuhteiden kannalta haavoittuvissa paikoissa, esimerkiksi lähellä tulvivia jokia tai paikoissa, joissa on alkeellinen infrastruktuuri (UNICEF 2014, 29). Köyhyys vaikuttaakin monin tavoin ilmastosiirtolaisuuteen. Se altistaa ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille, pitkittää niiden kestoa sekä vaikuttaa käytettävissä oleviin keinoihin sopeutua tilanteeseen. Niukat resurssit vaikuttavat myös elämän uudelleen rakentamiseen. (Borràs 2019.)
Resurssien epätasaista jakautumista voidaan tarkastella yksilö- sekä valtiotasolla. Parempiosaisilla on paremmat mahdollisuudet suojautua ilmastonmuutoksen haitoilta vaihtamalla asuinpaikkaansa itselleen sopivalla hetkellä tai vaikuttamalla poliittiseen päätöksentekoon. Parempiosaisilla valtioilla, esimerkiksi fossiilitaloudesta ja kapitalismista hyötyneillä, on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ilmastoneuvotteluissa tai tukea kansalaisten adaptaatiota ilmastonmuutokseen. Haavoittuvien valtioiden eriarvoisuus ja köyhyys on rakenteellista, mihin vaikuttavat esimerkiksi historialliset, sosiaaliset, taloudelliset ja kolonialistiset syyt. (Kortetmäki 2020.)
Tapaustutkimus Bangladeshissa osoittaa, että ihmiset joilla on taloudellista, sosiaalista ja inhimillistä pääomaa, päätyvät todennäköisemmin tai aikaisemmin ilmastosiirtolaiseksi, kun puolestaan köyhät ja maataloussektorilla työskentelevät sinnittelevät niin kauan kuin pystyvät kotiseudullaan huonontuvissa sääoloissa. Tähän merkittävimmät vaikuttavat tekijät taloudellisten tekijöiden lisäksi ovat kielitaito ja koulutus. (Bernzen, Jenkins & Braun 2019.) Ilmastosiirtolaisiksi eivät siis aina päädykään kaikkein haavoittuvamassa asemassa olevat, vaan ne, joilla on resursseja lähteä.
Sukupuoli ja ikä haavoittavana tekijänä
Köyhyyden lisäksi intersektionaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna myös sukupuoli ja ikä ovat merkittäviä tekijöitä ilmatonmuutoksen ja ilmastosiirtolaisuuden haavoittuvuuden kannalta. Tutkimukset osoittavat, että naissukupuoli lisää merkittävästi haavoittuvaa asemaa ilmastosiirtolaisuudessa. Suurimpia syitä tähän ovat naisten yliedustus maailman köyhimpien joukossa sekä sukupuolten epätasa-arvo. Molempiin syihin vaikuttavat merkittävästi yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet. (Borràs 2019.) UNPD:n raportin (2007) mukaan naisten haavoittuvuuden suurin syy on köyhyys. Naisten köyhyys on myös usein muodoltaan ja kestoltaan erilaista kuin miesten. Naisten köyhyys voi alkaa jo ennen syntymää, mutta miesten köyhyys yleensä johtuu töiden puutteesta. Naisten köyhyys voi myös kestää pidempään ja se voi kroonistua. (Jones & Presler-Marshall 2012.)
Syitä naisten köyhyyteen ja sen pitkittymiseen on useita. Yksi syy on se, että naisten köyhyys on miehiä enemmän liitoksissa perhe-elämään. Naisten roolin nähdään usein olevan kodin ja perheenjäsenten hoito ja hoiva. Naisten on hankalampaa irtaantua köyhyydestä poliittisten, kulttuuristen ja sosiaalisten normien ja rajoitusten vuoksi, mikä voi aiheuttaa köyhyyden periytyvyyttä. (Borràs 2019.) Tämän lisäksi naiset tyypillisesti osallistuvat sellaisiin töihin, joita ilmastonmuutos uhkaa. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi maataloustyöt. (Singh, Feroze & Ray 2013, Hanna & Oliva 2016.) Naisten köyhyys ja työttömyys vaikuttavat monin tavoin naisten elämään. Heillä on tällöin vähemmän mahdollisuuksia kasvattaa taloudellista pääomaa tai päästä käsiksi muihin resursseihin. Tämän lisäksi feminiinisyyden aliarvostaminen näkyy moniulotteisesti naisten elämässä. Se vaikuttaa naisten kokemaan syrjintään perheen sisällä, työelämässä ja muuten yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuessa. Tämä vaikuttaa myös sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman vähyyteen ja naisten poliittiseen osallistumiseen. (Borràs 2019.)
Sukupuoliroolit ja sukupuolten epätasa-arvo näkyvät monin tavoin naisten haavoittuvuudessa. Naiset kärsivät enemmän sään ääri-ilmiöiden aikana, sillä naisille ei opeteta yhtä paljon selviytymistaitoja luonnonkatastrofeja varten kuin miehille. Lisäksi naiset saavat vähemmän uimaopetusta. Naiset altistuvat myös enemmän seksuaaliselle hyväksikäytölle konfliktien aikana. Naisten siirtolaisuuteen vaikuttaa myös se, että naiset omistavat vähemmän passeja kuin miehet. Tämä vaikuttaa suoraan naisten siirtolaisuuskäyttäytymiseen. Miesten on tyypillisempää lähteä ennen muuta perhettä. Passittomuus sekä varattomuus altistavat naisia turvattomammalle siirtolaisuuden muodolle, sieppauksille, ihmiskaupalle ja seksuaaliselle väkivallalle. Naisten heikommat sosiaaliset verkostot vaikuttavat myös naisten reitti- ja määränpään valintoihin. (Borràs 2019.)
Ikä on yksi identiteettikategoria, joka voi lisätä haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle. Lapset ovat synnynnäisesti herkimpiä kärsimään ilmastonmuutoksen seurauksista. Haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle sekä ilmastosiirtolaisuudelle lisää erityisesti kehittyvissä maissa asuminen sekä naissukupuoli. Ilmastonmuutos heikentää tyttöjen jo ennestään heikkoa yhteiskunnallista asemaa suorien ja välillisten syiden kautta. Vesipula vaikeuttaa tyttöjen koulunkäyntiä, hyvän hygienian ylläpitoa sekä mahdollisesti lisää seksuaalisia hyväksikäyttöjä ilmastonmuutoksen pidentäessä vedenhakumatkaa. Tämälisäksi lasten, erityisesti tyttöjen, aliravitsemus voi kasvaa ilmastonmuutoksen vaikeuttaessa ruoantuotantoa. Ilmastonmuutos voi myös vaikeuttaa tyttöjen koulunkäyntiä perheen köyhtyessä ja voi jopa välillisesti olla syynä lisäämässä tyttöjen lapsiavioliittojen ja teiniraskauksien määriä. Perheen köyhtyessä tytön naittaminen voi olla perheelle keino vähentää perheen ruokittavien suiden määrää ja taata tytölle riittävästi ravintoa. (Kouluttamattomilla) tytöillä on myös moninkertainen riski kuolla luonnonkatastrofin aikana miehiin verrattuna, sillä heitä opetetaan vähemmän uimaan, kiipeämään puuhun tai opetetaan hätäpoistumissuunnitelmia. (Borràs 2019, Hanna & Oliva 2016; Mukasa, Olaka & Said 2020; Nour 2006; Pommels ym. 2018; UNICEF 2014.)
Ilmastonmuutos heikentääkin tyttöjen ja nuorten naisten asemaa merkittävästi ja näin ollen voi lisätä perheiden tarvetta jättää koti paremman elämän toivossa. Nykyinen ilmastosiirtolaisten asema on kuitenkin heikko ja altistaa ihmiset turvattomalle siirtolaisuudelle. Ilmastosiirtolaisuus altistaakin tytöt ja nuoret naiset seksuaalisille hyväksikäytöille, turvattomuudelle, sieppauksille sekä ihmiskaupalle. (Borràs 2019.) Lapset saattavat myös altistua henkiselle, fyysiselle tai seksuaaliselle väkivallalle, etenkin jos ovat menettäneet vanhempansa tai huoltajansa luonnon katastrofien aikana (UNICEF 2014). Tytöt ovatkin erittäin haavoittuvaisia ilmastosiirtolaisuuden turvattomalle muodolle.
Pohdinta
Haavoittuvuutta voidaan tarkastella sen kolmen ulottuvuuden kautta: alttiuden, herkkyyden ja adaptaation (IPCC 2007). Kirjallisuuden perusteella alttiuteen kärsiä ilmastonmuutoksesta sekä lähteä ilmastosiirtolaiseksi vaikuttaa erityisesti asuinalueen maantieteellinen sijainti. Maantieteellisesti alttiita alueita ovat köyhät ja kehittyvät maat sekä pienet saarivaltiot (Hanna & Oliva 2016, IPCC 2022). Kyseiset maat ovat maantieteellisen sijainnin perusteella herkempiä ilmastossa tapahtuville muutoksille. Niiden elinkeino on myös hyvin maatalous painotteista, mikä on erittäin altista kärsimään sääolojen muutoksista. Kyseisten maiden on myös vaikeampaa ehkäistä ihmishenkien menetystä esimerkiksi luonnonkatastrofien aikana sekä niiden on hankalampaa sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin taloustappioihin, mikä voi pahentaa jo ennestään köyhien maiden asukkaiden köyhyyttä. Alttiutta ilmastonmuutokselle lisää tällöin köyhyyden risteäminen maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kirjallisuuden perusteella tietyt identiteettikategoriat ovat herkimpiä kärsimään ilmastonmuutoksen synnyttämistä haitallisista ilmiöistä sekä tekevät ilmastosiirtolaisuudesta haasteellisempaa ja turvattomampaa. Kyseisiä identiteettikategorioita ovat esimerkiksi matala tulotaso (köyhyys), naissukupuoli, iän kategorioina lapset ja ikäihmiset. Erityisesti köyhyyden on havaittu lisäävän haavoittuvaa asemaa erityisesti silloin, kun se risteää muiden identiteettikategorioiden kanssa. Ilmastonmuutokselle haavoittuvaisimmassa asemassa ovat täten köyhät tytöt ja naiset sekä vammaiset henkilöt. Tällöin ikä, sukupuoli, tulotaso sekä terveys risteävät niin, että ne asettavat yksilön haavoittuvaan asemaan ilmastonmuutoksen ja ilmastosiirtolaisuuden näkökulmasta. Tämän lisäksi köyhät ikäihmiset kuuluvat myös haavoittuvaan ryhmään. Tässäkin tapauksessa naissukupuoli lisää haavoittuvuutta. Näin ollen ilmastonmuutoksen näkökulmasta haavoittuvimpia ovat he, jotka kuuluvat useampaan sorrettuun ryhmään. Heidän sosiaaliset identiteettikategoriansa risteävät tällöin moninaisesti päällekkäin niin, että he kokevat risteävää eriarvoisuutta eikä heidän eriarvoista asemaansa selitä pelkästään yksi sosiaalinen identiteettikategoria.
Kirjallisuuden perusteella ilmastonmuutos vaikuttaa haavoittuviin ryhmiin haitallisesti monella tavalla. Se heikentää haavoittuvien ryhmien ruokaturvaa ja elinkeinon harjoittamista sekä nostaa myös aliravitsemuksen ja sairastumisen riskiä. Tämän lisäksi ilmastonmuutos myös lisää haavoittuvien ryhmien turvattomuutta lisäämällä hyväksikäyttöjä ja väkivaltaa konfliktien aikana. Haavoittuvilla ryhmällä on myös suurempi riski kuolla sään ääri-ilmiöiden aikana. Ilmastonmuutos voi myös haitata lasten, erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä. Ilmastonmuutos voi myös välillisten syiden kautta lisätä lapsiavioliittoja ja teiniraskauksia (Ks. esim. Mukasa, Olaka & Said 2020; Nour 2006; Pommels ym. 2018).
Kirjallisuuden perusteella hyvät resurssit adaptoitua voivat vähentää haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle jättämällä kotinsa silloin kuin se itselle sopii parhaiten. Ilmastonmuutokselle kaikista haavoittuvammassa asemassa olevat eivät näyttäisi päätyvän ilmastosiirtolaisiksi, vaan sinnittelevät ilmastonmuutoksen heikentämällä kotiseudullaan. Kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien ilmastosiirtolaisuus näyttäisi olevan kaikista turvattominta sekä hankalinta. Erityisesti naiset ja tytöt ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi tai joutua seksuaalisesti ja fyysisesti hyväksikäytetyiksi, sillä voivat joutua varattomuuden tai/ja passittomuuden vuoksi valitsemaan turvattoman reitin. Haavoittuvilla ryhmillä on myös huonommat resurssit adaptoitua uuteen elämäntilanteeseen. Ilmastosiirtolaisuuden rakenteet suosivat ihmisiä, joilla on taloudellista, sosiaalista ja inhimillistä pääomaa sekä ovat terveitä ja osaavia henkilöitä. Ilmastosiirtolaisuus näyttää olevan helpompaa ja turvallisempaa nuorilla miehillä. Ilmastonmuutos lisääkin voimakkaasti tiettyjen ihmisryhmien haavoittuvuutta sekä vaikuttaa eriarvoisuuden lisääntymiseen ellei ilmastonmuutosta saada riittävän nopeasti torjuttua tai tehtävä tarpeellisia sopeutumistoimia.
Tämä teksti on muokattu ote kirjoittajan kandidaatin tutkielmasta, Haavoittuvuus ilmastosiirtolaisuudessa intersektionaalisuuden näkökulmasta (2022).
Tiia Hartikainen, YTK, sosiologian maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto
LÄHTEET
Ahteensuu, Marko. 2020. “Ilmastovitkuttelu ja tieteellinen epävarmuus”. Teoksessa Ilmastonmuutos ja filosofia, toim. Simo Kyllönen & Markku Oksanen. Tallinna: Gaudeamus, 27–45.
Bernzen, Amelie, J. Craig Jenkins & Boris Braun. 2019. “Climate Change-Induced Migration in Coastal Bangladesh? A Critical Assessment of Migration Drivers in Rural Households under Economic and Environmental Stress”. Geosciences, 51:9, 1–22.
Borràs, Susana. 2019. ”Climate migration, gender and poverty”. Teoksessa Research handbook on global climate constitutionalism, toim. Jordi Jaria i Manzano & Susana Borràs. Cheltenham: Edward Elgar Publishing, 216–234.
Carbado, Devon W, Kimberlé Williams Crenshaw, Vickie M. Mays & Barbara Tomlinson. 2013. “INTERSECTIONALITY: Mapping the Movements of a Theory”. Du Bois Review: social science research on race, 10:2, 303–312.
Collins, Patricia Hill & Sirma Bilge. 2016. Intersectionality. Oxford: Polity press.
Hanna, Rema & Paulina Oliva. 2016. ”Implications of climate change for children in developing countries”. The future of children, 26:1, 115–132.
IPCC. 2007. Climate change 2007: synthesis report.
IPCC. 2021. The climate change 2021: The physical science basis.
IPCC. 2022. Climate change 2022: Impacts, adaptation and vulnerability.
Jones, Nicola & Elisabeth Presler-Marshall. 2012. “Governance and poverty eradication: applying a gender and social institutions perspective”. Public Administration & Development, 32:4–5, 371–384.
Kortetmäki, Teea. 2020. ”Ilmastokriisi ja rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus”. Teoksessa Ilmastonmuutos ja filosofia, toim. Simo Kyllönen & Markku Oksanen. Tallinna: Gaudeamus, 85–103.
McLeman, Robert A. 2014. Climate and human migration: past experiences, future challenges. Cambridge: University Press.
Musaka, Joseph, Lydia Olaka & Mohammed Yahya Said. 2020. ”Drought and househoulds’ adaptive capacity to water scarcity in Kasali, Uganda”. Journal of water and climate change. 11:1, 217–232.
Nour, Nawal. 2006. “Health consequences of child marriage in Africa”. Journal of Emergency Infectious Diseases, 12:11, 1644–1649.
Oksanen, Markku. 2020. ”Pakolaisuus ja siirtolaisuus lämpenevässä maailmassa”. Teoksessa Ilmastonmuutos ja filosofia, toim. Simo Kyllönen & Markku Oksanen. Tallinna: Gaudeamus, 151–172.
Pommells Morgan, Corinne Schuster-Wallace, Susan Watt & Zachariah Mulawa. 2018. “Gender Violence as a Water, Sanitation, and Hygiene Risk: Uncovering Violence Against Women and Girls as It Pertains to Poor WaSH Access”. Violence Against Women, 24:15, 1851–1862.
Rigaud, Kanta Kumari, Alex de Sherbinin, Bryan Jones, Jonas Bergmann, Viviane Clement, Kayly Ober, Jacob Schewe, Susana Adamo, Brent McCusker, Silke Heuser, & Amelia Midgley. 2018. Groundswell: Preparing for Internal Climate Migration. Washington, DC: World Bank.
Singh, Ram, Sheikh M. Feroze & Lala I. P. Ray. 2013. “Effects of Drought on Livelihoods and Gender Roles: A Case Study of Meghalaya”. Indian journal of gender studies, 20:3, 453–467.
UNICEF. 2014. The challenges of climate change: children on the frontline. Firenze: UNICEF office of research.
United Nation Development Program (UNDP). 2007. Human development report 2007/2008. http://hdr.undp.org/sites/default/files/reports/268/hdr_20072008_en_complete.pdf
