Your Power – Billie Eilish
Try not to abuse your power
I know we didn’t choose to change
You might not wanna lose your power
But having it’s so strange
She said you were a hero, you played the part
But you ruined her in a year, don’t act like it was hard
And you swear you didn’t know (didn’t know)
No wonder why you didn’t ask
She was sleeping in your clothes (in your clothes)
But now she’s got to get to class
How dare you?
And how could you?
Will you only feel bad when they find out?
If you could take it all back, would you?
Try not to abuse your power
I know we didn’t choose to change
You might not wanna lose your power
But having it’s so strange
I thought that I was special, you made me feel
Like it was my fault you were the devil, lost your appeal
Does it keep you in control? (In control)
For you to keep her in a cage?
And you swear you didn’t know (didn’t know)
You said you thought she was your age
How dare you?
And how could you?
Will you only feel bad if it turns out
That they kill your contract?
Would you?
Try not to abuse your power
I know we didn’t choose to change
You might not wanna lose your power
But power isn’t pain
ALKUUN
Joka viides tyttö kokee lapsuudessaan seksuaalista väkivaltaa (National Center for Victims of Crime). Kehollisen koskemattomuuden rikkoutuminen muuttaa lapsen tai nuoren kehityskulun ja tuo mukanaan monenlaisia henkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia seurauksia. Lapsen tai nuoren seksuaalinen hyväksikäyttö rikkoo lapsuuden seesteisen maiseman ja asettaa tämän sellaiseen rajatilaan, jossa vanhaan lapsuuteen ei ole enää kunnolla paluuta, mutta josta ei ole myöskään mahdollista siirtyä aikuisten maailmaan. Seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtuu lapsen kokemusmaailman ulkopuolella, tehden sen sanoittamisesta äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta. Lasta kohti tehty vääryys jää tietynlaiseen rajatilaan, jossa se on samaan aikaan läsnä kaikkialla ja toisaalta ei missään. Kokemus valuu elämän kaikille osa-alueille, kulkien aina mukana, mutta jonka käsittelemisen ja sanoittamisen vaikeus johtaa siihen, että uhri elää puoliksi maailmassa, jonka tuntee ja joka oli olemassa ennen hyväksikäyttöä, ja puoliksi tuntemattomassa, johon hänet on tahtomattaan viety, jota hänelle ei olla selitetty ja jossa hänelle ei ole paikkaa.
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyy vahva yksinäisyyden tunne. Lapset tunnistavat kokemuksiensa epäsopivuuden, vaikka eivät osaisikaan sanoittaa niitä. Sanottamisen vaikeuden rinnalla on myös tunne siitä, että tapahtunut on jollain tapaa väärin, ja siitä on vaiettava. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on auktoriteettiaseman hyväksikäyttöä, joka rikkoo lapsen luoton aikuisiin ja aikuisuuteen. Aikuisen turvallisuudentunteen rikkominen jättää lapsen yksin pelottavilta tuntuvien asioiden kanssa, koska hänelle raotetaan aikuisten salaista, seksuaalisesti latautunutta maailmaa, mutta ei selitetä sitä. Lapsuus jakautuu ikään kuin kahteen, samaan aikaan arkinen kokemusmaailma on täynnä lasten puuhia ja huolia, kun toinen pimeämpi puoli on täynnä yritystä navigoida pelottavassa aikuisten tilassa, jossa kokee olevansa valtavan yksin. (Hurtig, 2013, 164–176.)
Olen valinnut tulkinta-aineistokseni Billie Eilishin kappaleen Your Power, jossa hän käsittelee aikuisen miehen nuoreen tyttöön kohdistamaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Kappaleen sanoituksissa minua kiinnostaa erityisesti kertojan tekijään kohdistama viha, kuinka sinä kehtasit? Kuinka sinä uskallatkin väärinkäyttää valta-asemaasi? Vaikka lyriikat ovatkin surulliset, tietyllä tapaa tämä viha ilahduttaa minua. Sen sijaan, että vastuu seksuaalisesta hyväksikäytöstä sysäsättäisiin nuorelle uhrille, kuten valitettavan usein käy, syy kohdistuu suoraan sinne, minne sen kuuluukin: itse tekijään.
Kappale on seksuaaliväkivaltaa tarkastelevaksi aineistoksi mielekäs erityisesti sen kriittisyyden vuoksi. Kertoja katsoo tilannetta sekä ulkopuolelta, että oman kokemuksen valossa. Laulaja on tietoinen väkivallan normaaliudesta ja normalisoinnista niissä piireissä, joissa hän liikkuu, ja hän tuo tämän tietoisuuden ilmi useassakin kohtaa. Juuri tämä seksuaaliväkivallan normalisoinnin kyseenalaistaminen on sitä vastaan taistelussa olennaista; meidän tulee osoittaa ne paikat, jonne seksuaaliväkivalta piiloutuu, ja kuinka tekijät tietoisina valta-asemastaan tuntevat itsensä oikeutetuiksi lasten ja nuorten kehoihin. Johanna Hurtig (2013) on todennutkin erittäin osuvasti, kuinka “näkymättömyydessä ja etäisyydessä kasvaa väkivallan riski” (s. 138). Etäisyys ja näkymättömyys ovat sekä seksuaaliväkivallan mahdollistajia että sen seurauksia. Paras keinomme taistella väkivallattomasti väkivaltaa vastaan on puhua siitä. Puhua, puhua, puhua. Antaa ääni niille, joita aihe koskettaa, ja rakentaa vastarintaa sen kokemustiedon valossa, joka uhreilla on annettavanaan.
Esseessä pohdin niitä tapoja, joilla seksuaaliväkivaltaa kuvataan kappaleen lyriikoissa. Millainen kuva tekijästä maalataan, entä uhrista? Millä tavoin väkivallan tekemisen dynamiikoita kuvataan? Entä vallan väärinkäyttöä? Aloitan kappaleen lyriikoiden tarkastelulla, ja lopuksi mietiskelen seksuaaliväkivaltaan suhtautumista ja tulevaisuuteen suuntautumista.
SEKSUAALIVÄKIVALLAN KUVAUKSET LYRIIKOISSA
Lapseen kohdistuvalla seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan lapsen osallisuutta sellaisessa seksuaalisessa tilanteessa ja toiminnassa, jota hän ei kykene iästään, kehityksestään tai muusta syystä täysin ymmärtämään ja johon ei näistä syistä johtuen kykene antamaan suostumustaan. Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttö rikkoo yhteiskunnallisia lakeja, ja tekijänä tai tekijöinä voivat olla sekä aikuiset että toiset lapset, jotka ovat muun muassa kehitysvaiheen tai iän ansiosta sellaisessa asemassa, että kykenevät hyödyntämään valta- tai luottamusasemaansa väärin suhteessa uhriin. (WHO, 2006, s. 10.) Seksuaalinen väkivalta on lapsen kehon käyttämistä, sen autonomian riistämistä, aikuisen seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Seksuaalisviritteinen kosketus myös poikkeaa lapselle turvallisesta ja totutusta kosketuksesta. Lapsi joutuu kasvotusten aikuisen kiihkon ja himon kanssa oman kehon koskemattomuuden rikkomisen kautta, eikä kykene ymmärtämään, minkä takia aikuisen kosketukseen sisältyy yhtäkkiä vieraita liikkeitä, ääniä ja ilmeitä, jotka voivat tuntua erityisen pelottavilta. (Hurtig, 2013, s. 166–167.) Seksuaalinen väkivalta pitää sisällään kaikenlaisen sellaisen toiminnan, joka loukkaa toisen koskemattomuutta ja kehorauhaa. Se voi olla vihjailua, koskettelua, penetraatiota tai oraalimuotoista, näitä kaikkia samaan aikaan tai niiden yhdistelmiä.
Lapset ovat seksuaalisessa hyväksikäytössä erityisen haavoittuvassa asemassa juuri tekijän ja itsen välillä olevan vallan epätasapainon vuoksi. Tekijällä on enemmän kaikkea, enemmän resursseja, valtaa ja tietoa. He tuntevat ympäristönsä toimintaperiaatteet ja osaavat navigoida omaa rikollista toimintaansa niiden varjoissa tai niiden rakenteisiin piiloutuen. Seksuaalisten hyväksikäyttötilanteiden vallankäyttö ja pakotus ovat harvoin fyysistä voimankäyttöä tai suoraa uhkailua, vaan tilanne saadaan aikaan erilaisilla manipuloinnin ja uhrin hämmentämisen keinoin. Seksuaalinen väkivalta piiloutuu aikuisen ja lapsen väliseen luottamussuhteeseen, jonka sisällä lapsella ei ole kykyä kyseenalaistaa aikuisen auktoriteettia ja toiminnan moraalisuutta. (Hurtig, 2013, s. 165–173). Lapsen silmin katsottuna aikuisen toimintaa ei osata jäsentää, tai jos osataan, sitä vastaan ei osata toimia. Aikuisen hahmo myös näyttäytyy lapselle voimakkaampana kuin tekijä välttämättä onkaan. Aikuisina lapsuuden seksuaalisista hyväksikäyttöä kokeneet ovat tutkimuksissa muun muassa raportoineet kokeneensa tekijän paljon voimakkaampana ja kooltaan suurempana, eli pelottavampana, kuin tämä todellisuudessa oli, ja tämän vaikuttaneen kokemuksiin siitä, ettei vastustelu tai avun pyytäminen ole mahdollista. (Patterson, Campbell, La Rooy, Hobbs, Clearwater & Rapsey, 2022.) Vaikka tässä tutkimuksessa osanottajat viittasivat tekijän fyysiseen kokoon, voivat pelontunnetta ja tekijän “suuruutta” saada aikaan myös tämän karisma, taloudelliset ja sosiaaliset resurssit sekä itsevarmuus. Nuorella ei ole kykyä erottaa oikeutettua ja oikeudenmukaista valtaa ja turvallista aikuista sellaisesta, jonka päämäärä on manipuloida ja satuttaa, eikä häntä tulekaan vastuuttaa näiden hyväksikäyttömekanismien tunnistamisen epäonnistumisesta.
Tarkastelen seuraavissa alaluvuissa kappaleen lyriikoissa esiintyvää seksuaalisen hyväksikäytön kuvailua, ja kiinnitän erityistä huomiota siihen, millä tavoin tekijä käyttää uhriinsa valtaa hyväksikäytön prosesseissa.
Seksuaalinen hyväksikäyttö, kontrolli ja valta
Kappale alkaa heti vallan teemalla, kun kertoja pyytää pahantekijää olemaan hyväksikäyttämättä valtaansa, “try not to abuse your power”. Seksuaalisen hyväksikäytön dynamiikat siinä ympäristössä, jossa kertoja elää, ovat hyvin selkeät. Seksuaalinen väkivalta tulee valta-aseman ja auktoriteetin mukana suhteellisen oletettuna ikävänä sivuseurauksena, ja ne, joihin väkivalta kohdistuu, ovat tietoisia asemastaan mahdollisina uhreina. Tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on laulun universumissa niin väistämätön, että laulaja kokee tarvetta puhutella pahantekijöitä suoraan; tiedän että sinulla on valtaa, älä käytä sitä väärin. Vallan mukana tuleva vastuu siirtyy ikään kuin tekijöiltä uhreille, jotka kokevat tarvetta kritisoida tämän vallankäyttöä ja kyseenalaistaa sen oikeutuksen. Kehollisen koskemattomuuden loukkaamiseen liittyy usein tunne siitä, että ympäröivä yhteiskunta jättää uhrit yksin, ja seksuaaliväkivallan uhrit saattavatkin jättää kokemuksensa raportoimatta viranomaisille, koska pelkäävät sen tulevan mitätöidyksi tai ohitetuksi. Laulun kertoja puhuttelee suoraan itse tekijää, ehkä juuri sen vuoksi, että on kyllästynyt ympäristössään vallitsevaan seksuaaliväkivallan hyssyttelyyn.
Läpi lyriikoiden kertoja kyseenalaistaa pahantekijän oikeutuksen hyväksikäyttöön, kysyy, kuinka tämä kehtaa, ja ilmaisee, että sellaiset tekosyyt, kuten ettei tekijä tiennyt uhrin ikää, eivät ole päteviä. Lyriikoissa on surullisesta aiheesta huolimatta paljon vihaa, mutta tässä vihassa on myös tietynlainen mahdollisuus voimaantumiseen ja voimaannuttamiseen. Onkin tietyllä tapaa virkistävää nähdä sellainen seksuaaliväkivaltakokemuksen kuvaus, jossa sen kokijat ovat vihaisia, ja tuomitsevat tekijän, asettavat tähän kaiken syyn ja vian, sen sijaan, että kamppailisivat omaan itseen kohdistuvan syyllisyydentunteen kanssa.
Lasten ja nuorten seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse juuri vallanväärinkäytöstä. Laulun pahantekijä kohdistaa tekonsa itseään huomattavasti nuorempiin tyttöihin, ja manipuloi heitä erinäisin tavoin, saaden heidät uskomaan, että he ovat erityisiä. Hyväksikäytössä ei ole loppujen lopuksi kyse seksistä, vaan valtaeroista, niiden hyödyntämisestä toisen kontrollointiin ja manipulointiin (Patterson ym., 2022). Alaikäinen nuori luottaa siihen, että valta-asemassa oleva ihminen on siinä syystä, ja että hänen auktoriteettinsa on kyseenalaistamaton. Seksuaalisen väkivallan kentällä oma kokemus voi tästä syystä olla vaikea nimetä väkivallaksi, koska siihen on saatettu mennä näennäisen “vapaaehtoisesti”, ja koska fyysistä väkivaltaa ei ole käytetty. (Hurtig, 2013, s. 173.) Lyriikoissa esiintyvä seksuaaliväkivallan uhri on viettänyt yönsä tekijän luona, nukkunut tämän vaatteissa, saanut hänelle aikaan tunteen siitä, että hän on tämän sankari ja pelastaja, hyväntekijä. Uhria ei ole siis uhkaillen ja pelotellen pakotettu, vaan valta on ollut salakavalampaa, aikuisen miehen nuoreen tyttöön kohdistamaa. Valta on taitava manipulaattori. Se piiloutuu aikuisen hyväksikäyttäjän hyväntahtoisiksi naamioituihin eleisiin: uusiin vaatteisiin, ylistykseen, huomion antamiseen, sellaisen maailman raottamiseen, johon uhrille itsellään ei ole pääsyä oman ikänsä ja taloudellisten ja sosiaalisten resurssien vuoksi.
Tekijästä ei vallastaan huolimatta synny kuitenkaan kovin voimakasta tai itsevarmaa kuvaa. Seksuaaliväkivaltarikolliset kyllä väärinkäyttävät valtaansa, mutta eikö itseään paljon heikommassa asemassa olevien hyväksikäyttö ilmennä lähinnä pelkuruutta? Kappaleen kertoja kysyy “does it keep you in control to keep her in a cage?”. Seksuaaliväkivallantekijät voivat kokea olevansa kontrollissa ja voimakkaita vain silloin, kun he piilottavat uhrinsa maailmalta. Seksuaaliväkivalta on luonteeltaan piiloutuvaa, hiljaista väkivaltaa, joka eristää kokijansa ympäristöstään. Vankina olemisen teemat toistuivat myös Johanna Hurtigin tutkimuksessa vanhoillislestadiolaislasten väkivaltakokemuksista, jossa raportoitiin kokemuksia elämäntilan kapenemisesta, itsekontrollin menetyksestä ja voimattomuudesta itseään voimakkaammassa asemassa olevia yhteisön aikuisia vastaan (2013, s. 177). Uhrit raportoivat usein syyllisyyden, vastuun ja häpeän tunteita kokemuksistaan (Patterson ym. 2022), ja tekijät ovatkin taitavia manipuloimaan uhrejaan siihen, että vika olisi heissä itsessään. Tämä tulee esille myös kappaleessa sanoituksissa kohdassa “I thought I was special, you made me feel like it was my fault”.
Lyriikoissa ilmenee myös tietynlaista uhrin inhimillisyyden ja tämän kärsimyksen kieltämistä. Kertoja kysyy, tuntisiko tekijä syyllisyyttä vain, kun muut saavat tietää, vasta sitten, kun tämän oma maine, valta ja työ olisivat uhattuina. Tekijä ei näe uhriaan yksilönä, jolla on tunteet, oma kokemusmaailmansa ja omat rajansa, vaan pelkkänä objektina, jota voi käyttää. Uhrin esineellistäminen pelkäksi käyttövälineeksi onkin yksi kontrollin keino. Kun uhri typistetään pelkäsi välineeksi, ei omasta käytöksestä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Seksuaaliväkivalta edellyttääkin toisen inhimillisyyden kieltämistä, koska jos uhri nähtäisiin yhdenvertaisena itsensä kanssa, ei hyväksikäyttäminen olisi mahdollista.
Seksuaalisuuden kohtaaminen nuoressa iässä
Kuten Hurtig (2013) totesikin, seksuaalinen hyväksikäyttö raottaa lapselle aikuisten seksuaalisesti latautunutta maailmaa, johon lapsi joutuu tahtomattaan, ja jota ei kykene täysin ymmärtämään. Lapsella ei ole tietovaroja tai tarpeeksi kypsyyttä navigoida siinä uudessa ja pelottavassa maailmassa, johon hänet pakotetaan. (s. 164–176.) Seksuaalinen hyväksikäyttö on myös lähes väistämättä lapsen tai nuoren ensimmäinen kosketus seksuaalisuuteen, ja se muokkaa ymmärrystä siitä, minkälaisia seksuaaliset suhteet ovat tai miltä niiden kuuluisi näyttää. Lapsuuden seksuaaliväkivallan uhrit raportoivat vaikeutta muodostaa terve suhde seksuaalisuuteen, omaan ja muiden koskemattomuuteen ja siihen, minkälaisia ovat oikeanlaiset ja vääränlaiset seksuaalisuuden ilmenemismuodot. Aikuisen henkisesti ja fyysisesti väkivaltaista seksuaalista riistoa on vaikea ymmärtää vääräksi, kun ei ole kokenut mitään muuta. Totta kai turvallinen ja luotettu aikuinen tietää, ettei toista saa vahingoittaa, joten hänen tekonsa eivät voi olla vääriä. (Patterson ym. 2022.)
Lyyrikoissa uhrin alisteinen asema tekijään ilmenee esimerkiksi lauseessa “she was sleeping in your clothes, but now she’s got to get to class”. Tässä näkyy suoraan Hurtigin mainitsema lapsuuden jakautuminen kahteen; lapsi tai nuori on osin seksuaalisesti latautuneessa maailmassa, joka kuuluu aikuisille ja jonka kuuluisi olla vielä hänen kokemusmaailmansa ulkopuolella, ja josta hän poistuu ikätasolleen sopivaan maailmaan koulun luokkahuoneeseen, opiskelemaan sellaisia asioita, jotka hän kykenee ymmärtämään ja sisäistämään. Jää epäreilusti uhrin vastuulle navigoida näitä kahta yhteensopimatonta maailmaa, ja piirtää raja niiden välille, jotta ne eivät sulaudu toisiinsa tai häiritse toisiaan.
Lapsuuden seksuaalisella hyväksikäytöllä on usein monenlaisia negatiivisia seurauksia uhrille, kuten post-traumaattista stressiä, kognitiivisia häiriöitä, masennusta, ahdistusta ja ongelmia oman minäkuvan kanssa (Briere & Elliott, 1994). Laulun lyyrikoissa viitataan myös uhrin henkiseen, ja mahdolliseen fyysiseenkin tuhoamiseen lauseella “you ruined her in a year, don’t act like it was hard”. Samaan aikaan kun tekijä väärinkäyttää valtaansa ja pyrkii kontrolloimaan uhria, uhrit tuntevat vastavuoroisesti kontrollin menettämistä sekä itse tilanteessa, että elämässä yleensä (Patterson ym. 2022). Omaan kehoon kohdistuva väkivalta tulee niin lähelle, niin syvälle omaa itseä ja omaa sisintä, että onko mikään ihmekään, että uhrit menettävät kontrollin tunteen ulkopuoliseen ympäristöönsä? Seksuaalisen latautuneisuuden tuominen lapsuuteen on omiaan luomaan railoa yksilön ja ympäristön välille, ja saamaan aikaan vääristynyttä suhdetta omaan kehoon, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin.
Vaikka seksuaaliväkivallan uhrit tutkimusten mukaan tuntevat usein paljon sisäistettyä häpeää ja syyllisyyttä, kappaleessa vastuu asetetaan hyvin selkeästi uhrin ulkopuolelle, suoraan tekijälle. Heti kappaleen alussa oleva lause “I know we didn’t choose to change”, on suora vastalause seksuaaliväkivaltadiskurssissa yleisenä esiintyvälle syytökselle siitä, että uhri olisi jollain tapaa vastuussa tapahtuneesta. Nuoret, murrosikää läpikäyvät lapset joutuvat käsittelemään oman kehon muutosten lisäksi ulkopuolisen maailman katseen muutosta. Kun lapsi on aiemmin saanut olla lapsi, murrosikä ja näkyvät kehon muutokset johtavat siihen, että ulkopuolinen maailma seksualisoi tämän ulkomuodon ja yrittää asettaa häirinnän kokemukset lapsen oman kehon pinnalle, sen sijaan, että itse yhteiskuntaa katsottaisiin kriittisesti.
Seksuaaliväkivalta on puhtaasti tekijän vika, eikä sitä voi selittää uhrin käytöksellä tai kehon muodolla. Kappaleen asennoituminen seksuaaliväkivaltaa ja tekijän vastuuta kohtaan on kaikessa vihassaan ja turhautumisessaan virkistävää ja tarpeellista nykyajan väkivaltadiskurssissa. Se ei anna ollenkaan tilaa vanhentuneille selitysmalleille uhrin vastuusta, vaan kohdistaa kaiken kritiikin itse tekijään. Vaikka uhrin oman viattomuuden tulisikin olla itsestäänselvyys, usein seksuaaliväkivaltaa kokeneet joutuvat kamppailemaan sisäistetyn häpeän ja syyllisyydentunteen kanssa, vaikka samaan aikaan tiedostavatkin, että olivat lapsia eivätkä olisikaan voineet vastustaa tekijää (Patterson ym. 2022). Seksuaaliväkivaltaa vastaan taistelevassa toiminnassa olisikin äärimmäisen tärkeää keskittyä sellaisiin toiminta- ja auttamismuotoihin, jotka auttavat uhreja siirtämään vastuun pois itsestään, ja jossa syyllisyys ja häpeä kuuluvat vain tekijälle itselleen.
LOPUKSI
Your Power on kappaleena voimakas ja täynnä turhautumista sellaiseen seksuaaliväkivaltadiskurssiin, jossa syy sijoitetaan uhriin, ja jossa tekijät pakenevat vastuuta valta-asemansa kautta, sen ansiosta ja sen taakse. Väkivaltaa vastaan ei taistella kappaleessa väkivallalla, mutta siihen ei suhtauduta rauhallisesti tai neutraalistikaan. Se muistuttaa, että vaikka väkivalta ei paranna väkivaltaa, uhreilla on oikeus olla vihaisia. Vihaisia siitä, että heidän koskemattomuutensa, lapsuutensa ja maailmankuvansa on muutettu ja runneltu lupaa kysymättä. Oikein hyödynnettynä viha on maailmaa muuttava voima, se saa aikaan vallankumouksia.
Seksuaaliväkivalta on luonteeltaan piiloutuvaa, katseita välttelevää ja oikeutta pakenevaa. Yhteiskuntamme liittää siihen paljon häpeää ja tahraisuutta, jotka kohdistuvat tekijän sijaan liian usein itse uhriin. Your Power kääntää tämän aseman päälaelleen, ja kysyy suoraan tekijältä: kuinka sinä kehtaat? Oman vallan väärinkäyttö on häpeällistä, sinun kuuluisi hävetä, koko maailman tulisi tietää sinun häpeällisistä teoistasi. Uhrien kokeman häpeän siirtäminen itse tekijälle mahdollistaa toipumisen, muistutuksen omasta syyttömyydestä ja kyvyn nähdä vallan väärinkäytön mekanismit.
Valta on mielenkiintoinen konsepti. Toisille se näyttäytyy keinona käyttää toisia hyväksi, oikeuttaa omaa pahuuttaan. Toisille valta merkitsee alistumista siinä uskossa, että aikuinen tietää paremmin. Haluaisin nähdä tulevaisuudessa seksuaaliväkivaltakeskustelussa vallan olevan jotain, joka on aina kyseenalaistettavissa, aina jossain ympäristössä muovautunutta. Seksuaaliväkivallassa valta on aina vääristynyttä, tekijä kokee valtansa myötä oikeutuksen toisen kehoon, uhri kokee olevansa alisteisessa asemassa voimakkaamman tekijän vallan äärellä. Billie Eilishin kappale on vain alkua sille mainstream-mediassa toivottavasti nousukiitoon lähtevälle diskurssille, jossa auktoriteetti ei ole horjumaton ja kyseenalaistamaton asema, vaan jotain, jonka mukana tulee myös vastuuta.
Olen joutunut omassa nuoruudessani kamppailemaan monenlaisen seksuaaliväkivallan kanssa, kuten valitettavan moni muukin. Oma käsittelykokemukseni on ollut tavattoman yksinäinen, johtuen suureksi osaksi sellaisten representaatioiden puutteesta, jotka kannustaisivat vastarintaan ja tekijöiden äänekkääseen tuomitsemiseen. Päänsisäisen monologini muistuttaa kuitenkin tänä päivänä surullisuuden ja eristyneisyyden sijaan enemmän ja enemmän Your Poweria. Uhreilla on oikeus olla vihaisia, ja itse kanavoin tämän vihan ja pettymyksen väkivallattomaan väkivaltatyöhön. Omakohtainen kokemukseni voi olla voimavara taakan sijaan, ja toivon valitettavissa olosuhteissa syntyneen kokemusasiantuntijuuteni joskus johtavan johonkin suureen ja hyvään.
Voimakkain aseemme seksuaaliväkivaltaa vastaan on puhe, keskustelu, dialogi. Seksuaaliväkivalta materialisoituu hyssyttelyn kulttuurissa. Kielessä, kirjallisuudessa ja taiteessa olevaa vastavoimaa ei pidä aliarvioida. Taide tarjoaa meille paikan käsitellä kokemuksiamme omakohtaisesti, mutta tilassa, joka ei kohtaa materiaalisen maailman asettamia sosiaalisia sanktioita tai rajoituksia. Taide pakenee fyysisen maailman häpeää, kipua ja kokemusta ohitetuksi tulemisesta, antaen kertojan leikkikentäksi loputtaman ja mahdollisuuksia tulvillaan olevan universumin, jossa oman elämän voi suunnata minne haluaa. Taiteella on kyky hiipiä ja valua läpi elämän rakojen. Sillä on mahdollisuus vaikuttaa meihin poliittisten päätösten ja lakitekstien tuolla puolen, koska sen olemassaoloa eivät rajoita viralliset säännökset tai sosiaaliset säännöt. Kun seuraavan kerran huomaan hyräileväni päässäni Your Power kappaletta, voin todeta ilokseni sisäistäneeni vastarinnan, ja kantavani sitä aina mukanani.
Janetta Olsén, sosiologian opiskelija (Hyvinvointi yhteiskunnassa), Itä-Suomen yliopisto
LÄHTEET
Briere, N. J. & Elliott, M. D. (1994). Immediate and Long-Term Impacts of Child Sexual Abuse. The Future of Childen 4 (2), 54-69. Haettu kohteesta https://www.jstor.org/stable/1602523#metadata_info_tab_contents
Eilish, B. (2021). Your Power. [Nauhoittaja Eilish, B.] Albumissa Happier Than Ever.
Hurtig, J. (2013). Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Tampere: Vastapainot.
National Center for Victims of Crime. Child Sexual Abuse Statistics. Haettu kohteesta https://victimsofcrime.org/child-sexual-abuse-statistics/
Patterson, T., Campbell, A., La Rooy, D., Hobbs, L., Clearwater, K. & Rapsey C. (2022). Impact, Ramifications and Taking Back Control: A Qualitiative Study of Male Survivors of Childhood Sexual Abuse. Journal of Interpersonal Violence 38 (1–2), 1868–1892. https://doi.org/10.1177/08862605221094629
WHO (2006). Preventing Child Maltreatment: a guide to taking action and generating evidence. World Health Organization and International Society for Prevention of Child Abuse and Neglect. Haettu kohteesta https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/43499/92?sequence=1
