Yhteiskuntamme on vapautunut seksuaalisesti monella eri osa-alueella. Radikaaliuden viitta alkaa hapertua, ja sen huomaa siitä, miten erilaisissa, salonkikelpoisissa yhteyksissä seksiin liittyvät teemat nostetaan esiin. Tabu alkaa murtua, mutta seksin kenttä on silti edelleen monien muiden ihmiselämän osa-alueiden kaltaisesti erilaisten valta-asetelmien ja moraalisten arvostusdilemmojen hellässä syleilyssä.
SEXHIBITION
Pääsin tutustumaan lokakuussa 2022 SEXHIBITION-tapahtumaan, jonka tarkkailemisesta olin kiinnostunut sosiologisen katseen kautta. Saavuin messualueelle noin neljän aikoihin lauantai-illaksi. Sain kuvausluvat sekä rannekkeen ovelta, jonka jälkeen siirryin avecin kanssa tutustumaan messualueeseen. Messualueella oli kaksi esiintymislavaa, erilaisia kojuja, jotka möivät seksivälineitä sekä erilaisia asuja, sekä muita pisteitä, kuten nurkkaus erilaisille sidontakokeiluille sekä haastattelulava.
Tunnelma seksimessuilla oli karnevalistinen ja iloluontoinen. Lavoilla näkyi nahkaa, mustaa ja punaista, lävistyksiä ja timmejä vartaloita. Kävijät vaikuttivat iloisilta ja hyväntuulisilta. Esitykset sisälsivät fyysistä kanssakäymistä niin esiintyjien, kuin esiintyjien ja vapaaehtoisten kesken. Seksin näkeminen lavalla tuntui hieman samankaltaiselta, kuin elokuvan tai videon katseleminen, mutta läsnä oleva intiimiys sekä tilanteen jakaminen muun yleisön kanssa toi oman mausteensa kokemukseen. Yleisö eli mukana ja kannusti aplodein sekä kannustushuudoin esiintyjiä sekä vapaaehtoisia. Show’t vaihtelivat hyvin erityyppisten eroottisten aktien sekä tanssien ja esitysten väliltä. Itse vietin messuilla noin kolme tuntia nähden kuitenkin vain siivun siitä, mitä kaikkea erotiikkamessut voivat tarjoilla.
Klassisen pornotyypillinen kuvasto oli messujen keskiössä ensikertakävijän näkökulmasta. Tällainen eroottisuuden karnevalismi tuntui vapauttavalta. Avoimen seksuaalinen katse ei ollut piiloteltavaa tai negatiivista tässä tapahtumassa. Tällaisessa tapahtumassa himokkaan katseen sai kohdistaa häpeilemättömästi, suoraan ja iloiten lavaesiintyjiin. Tässä mielessä tapahtuma oli seksuaaliselle katseelle tai seksuaaliselle mielihyvälle hyvin avoin, ja turvallinen tila. Tapahtumia tarvitaan erilaisia, ja tällaisessa tapahtumassa oli tila ja mahdollisuus nimenomaan kokea alastomuutta, nähdä ja tutkia sitä, iloita siitä vapaasti, arkailematta tai miettimättä sen soveliaisuutta.
Tapasin messujen viestintäpuolen työntekijän Tanja Mäki-Kulmalan, joka saattoi minut haastattelemaan etukäteen sovitusti esiintyjä Assasin Von Deathia eli Suvi Eskelistä. Haastattelin häntä ja sain kuulla eroottisen tanssijan ammatista. Hän on tehnyt kymmenen vuotta stripteasea, ja ollut myös pornossa mukana tuottajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä sekä mallina. Kysyttäessä eroottisella alalla työskentelystä Eskelinen kertoo, että toisinaan esiintymisroolin riisuminen on vaikeaa, ja joskus esiintyjä Assasin Von Death on liitetty samaksi henkilöksi kuin vapaa-ajan Suvi Eskelinen. On kuitenkin erikseen työ-Suvi ja vapaa-ajan Suvi.
Eskelinen kertoo lähipiirin suhtautuneen hänen eroottisen työn aloittamiseensa pääasiassa hyvin positiivisesti, vaikka ennakkoluulojakin on ollut. Merkittävänä työssään Eskelinen kokee laadukkaat yhteistyöt, jotka kuvaavat hänen taidettaan. Hän ei halua profiloitua iltapäivälehtien sivuilla poseeraavaksi henkilöksi. Eskelinen kertoo mielenkiintoisista, herkistäkin hetkistä, joissa hän on ollut esiintymässä, kuten esimerkiksi hääjuhlissa. Lisäksi hänen luokseen on tultu myös käynnistämään synnytystä. Uransa aikana Eskelinen kokee maailman muuttuneen avarakatseisemmaksi mutta myös yhtä aikaa tiukemmaksi ja tarkemmaksi, eli esimerkiksi lava-avustajien kanssa tulee olla tarkka sen osalta, mitä uskaltaa tehdä. On tullut tietoisuutta, jota Eskelinen pitää hyvänä asiana. Hän myös toivoo suoraan puhumisen kulttuuria, jossa väärinkäsityksiltä vältyttäisiin paremmin. Eskelinen kokee, että kulttuuri on mennyt positiivisempaan suuntaan. Hänen mukaansa konservatiivisemmat ihmiset suhtautuvat ennakkoluuloisemmin hänen tekemiseensä.
SEXHIBITION-tapahtumassa Eskelinen kertoo olleensa useina vuosina esiintymässä. Tällaisessa tapahtumassa hän pitää tärkeänä tutustumista seksuaalisuuteen. Kävijät pääsevät löytämään ja kokeilemaan uutta. Messutapahtuma lisää Eskelisen mukaan avarakatseisuutta. Eskelisen kokemuksen perusteella tapahtuma on myös seksuaalisen kasvatuksen paikka ja avoin kaikille omana itsenään, terve ja positiivinen, vapauttava seksuaalisen kohtaamisen tila. Kysyttäessä turvallisuuden tunteesta töitä tehdessään Eskelinen kertoo kokeneensa työn tekemisen turvalliseksi, mutta yksittäinen pahoinpitelytilanne hänelle on tapahtunut uransa aikana ulkomailla. Uhkaavia tilanteita on ollut vähemmän kuin yhden käden sormilla laskettavissa.
Myöhemmin pääsin näkemään Assasin Von Deathin työssään lavalla. Stripteasea ja tankotanssia yhdistelevä esitys oli näyttävä ja voimakas vaatien notkeutta, karismaa, tanssillisia taitoja sekä itsevarmaa olemusta. Yleisö myös antoi aplodeja ja kannustushuutoja läpi esityksen.
Haastattelin myös lava-avustajana espanjalaisen striptease-esiintyjä Lobon esityksen aikana lavalla käynyttä vapaaehtoista Elina Pitäjämäkeä. Hän kertoo käyneensä messuilla 2019, jolloin oli esityksiä nähtyään todennut, että seuraavilla messuilla haluaa lavalle mukaan vapaaehtoiseksi. Pitäjämäki kertoi lavatilanteen olleen kokemuksena jännittävä, ja ettei hän tiennyt yhtään mitä odottaa. Pitäjämäelle kokemus oli ollut kuitenkin mukava, ja esiintyjä oli lisäksi kysellyt läpi esityksen, onko kaikki ok. Eli sinänsä suostumusta tilanteiden edetessä oli varmisteltu. Pitäjämäki kertoo kysyttäessä tilanteen olleen hänelle turvallinen. Hänen mukaansa tapahtuma rikkoo tabuja sen osalta, miksi seksistä ei voisi puhua. Hänen mukaansa seksistä ja kaikesta sen ympärillä pitäisi voida puhua avoimesti, ja tapahtuman merkityksenä hän pitääkin avoimuuden lisäämistä.
Pitäjämäen kertoman mukaan hänellä siis ei ollut tietoa ennen esitystä esityksen kulusta. Osaltaan vapaaehtoinen siis suostuu mukaan sellaiseen, joka on yllätys hänelle itselleenkin. Messujen jälkeisten suostumuksellisten epäselvyystilanteiden valossa on kyseenalaista, että lava-avustajat eivät ole tienneet etukäteen, mitä lavalla on tapahtumassa. Onko tämänkaltaisen toimintamallin seksimessutapahtumalla hämärä piste siinä, millainen on lain ja hyvän maun mukainen suostumus seksuaalisiin toimiin osallistuttaessa SEXHIBITIONin kaltaiseen tapahtumaan? Olettavatko ja luottavatko järjestäjät liikaa ihmisten taipumukseen haluta rikkoa/rikottavan omia rajojaan tämän kaltaisessa tapahtumassa, jolloin he voisivat olettaa, että tarkempi tapahtumien etukäteisläpikäynti veisi jännityksellistä nautintoa itse vapaaehtoisilta? Vai olettavatko he, että kun henkilö suostuu vapaaehtoiseksi, on hän tällöin automaattisesti valmis mihin tahansa seksuaaliseen aktiin yleisön nähden? Tällaisia asioita ei tietenkään minkään seksuaaliseen menevän kohdalla tulisi olettaa, ja sensitiivisyyden tulisi olla erityisen tärkeä arvo tämänkaltaisessa tapahtumassa. Suostumus seksuaalisiin tekoihin on aina oltava prioriteetti minkä tahansa muotoisessa tilanteessa.
Jutellessani järjestäjien, viestinnästä vastaavan Tanja Mäki-Kulmalan sekä päätuottajan Terhi Westerbergin kanssa tapahtumassa saan kuulla, että tapahtuma on herättänyt 28 vuoden aikana ennakkoluuloja, joita on yhä tänä päivänä. Westerbergin mukaan he ovat tehneet ison työn, jotta he pystyvät esittämään liveseksiä tapahtumassa. Mainostaminen on ollut haastavaa, esimerkiksi radiomainoksia ei ole päiväaikaan saatu soittaa tai ratikoihin ei ole saatu mainosjulisteita. Ilmapiirin Westerberg sekä Mäki-Kulmala kokevat vapautuneen ja olevan yhä vapautumassa, mutta he kokevat, että jostain syystä heidän toimintaansa liitetään pölyttyneitä mielikuvia, vaikka paikan päällä on ihan tavallisia kävijöitä. Mäki-Kulmalan mukaan maailma on ympärillä muuttunut paljon, ja hän kokee SEXHIBITION:in olleen edelläkävijä tietynlaisen kuvaston esittämisessä.
Kysyttäessä moninaisuuden huomioimisesta tietoisesti Westerberg kertoo, että esiintyjävalinnoissa on paljon otettu huomioon sitä, että erilaisiin mieltymyksiin vastaavia esityksiä olisi tarjolla, eli ei pelkästään esimerkiksi heteromiehille suunnattua kuvastoa. Hän toivoisi vielä enemmän erinäköisyyttä ja -kokoisuutta ja monimuotoisuutta artistikattaukselta.
Westerbergin mukaan kinky-virittyneisyys on lisääntynyt tapahtumassa, vaikka näihin päiviin kinky-toiminta on voinut olla hyvin salaista. Westerberg uskoo, että kinky-harrastajat uskaltavat nykyisessä maailmassa tulla uskaliaammin esiin, koska ilmapiiri ei ole ollut kovin vapautunut aiemmin BDSM-seksin osalta. Tämä rinnastuu myös yhteiskunnan tabuihin.
Kysyttäessä miksi tällaisia tapahtumia tarvitaan, Westerberg kertoo, että tärkein asia on huomioida seksuaalisen kanssakäymisen kanssa haasteita kokevia ihmisiä, jotka saavat tapahtumassa mahdollisuuden esimerkiksi nähdä alastoman naisen. Tältä osin tapahtuman voidaan katsoa pyrkivän tukemaan ihmisten seksuaaliterveyttä.
Järjestäjät kertovat toivovansa tapahtumaan lisää pienyrittäjiä ja toimijoita isojen vakiintuneiden yhteistyökumppanien lisäksi. Tapahtumassa olivat mukana esimerkiksi yritykset Giggeli sekä Valoa Tunneliin, jotka myyvät penissaippuoita sekä keramiikkadildoja. Kerron järjestäjille uskovani osan osallistumista tapahtumaan pohtivista kokevan messujen edustavan varsin roisia tunnelmaa esitellen alastomuutta ja seksiä hyvin suoraan, ja ehkä vaniljaisempi tai arkisempi sisältö voisi johdattaa tapahtumaan laajemmalti kävijöitä. Yritysten Giggeli ja Valoa Tunneliin kaltaiset, arkisen tyylikkäät toimijat loisivat osaltaan kuvastoa arkisemmin lähestyttäväksi. Westerbergin toive on, että messutapahtuma olisi suvaitseva tila kaikille laillisille toimijoille ja loisi yleisölle mahdollisuuden turvallisessa ympäristössä tutustua uusiin asioihin.
Kysyttäessä turvallisuudesta ja suostumuksesta Westerberg kertoo tapahtuman kuvauskiellosta, jotta anonyymius tapahtumaan osallistumiseen olisi mahdollista. Järjestyksenvalvonnasta on huolehdittu tarkkaan, ja Westerbergin mukaan tapahtumassa on hyvin vähäisesti häirintätilanteita tai esimerkiksi liiallista alkoholinkäyttöä. Westerbergin mukaan stagemanagerin kanssa käydään aina keskustelu, jos vapaaehtoiset haluavat mennä lavalle, jotta he oikeasti tietäisivät mihin ovat tulossa. Lisäksi Westerberg kertoo olevansa hyvin tarkka esiintyjien päihteettömästä esiintymisestä. Hänen mukaansa alalla on tehty pitkä työ sen eteen, että tapahtuma ei ole sekoilua vaan ammattimaista.
Westerbergin mukaan oleellinen yhteiskunnallinen muutos on tapahtunut hänen tuottaja-aikanaan etenkin nuorten tiedostavuuden kasvaessa. Yhteiskunnassa voimistunut sensitiivisyys ja asioihin tarttuminen kasvattavat heitä tapahtuman järjestäjinä, Westerberg iloitsee. Suuri muutos on siis tapahtunut hänen mukaansa yleisössä.
Näiden kommenttien pohjalta on harmittavaa todeta, että järjestäjät, jotka nimenomaan ovat halunneet luoda turvallisen tilan, ovat epäonnistuneet vähintäänkin osittaisesti. Kaikki vapaaehtoiset eivät ole tienneet mitä lavalla on mahdollisesti tapahtumassa, ja lisäksi vapaaehtoisen humalatila on herättänyt kysymyksiä. Esimerkiksi vapaaehtoisena lavalla käynyt Pitäjämäki totesi minulle suoraan, että ei tiennyt mitä lavalla tulisi tapahtumaan. Aiheista ovat uutisoineet mm. Helsingin sanomat, Yle ja Ilta-lehti. Minkäänlaisen show’n hintana ei voi olla vapaaehtoisena olleen henkilön henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaaminen. Järjestäjillä on vastuu kokonaisuuden turvallisesta toteutumisesta ja tätä vastuuta ei selkeästi ole kannettu.
Ei voida olettaa, että seksuaalisesti hyvin karnevalistiseen tapahtumaan osallistuva vapaaehtoinen olisi tietoinen show’n sisällöstä, ellei hänelle erikseen kerrota etukäteen ajatuksesta ja ideoista ja kysytä selkeästi lupaa erinäisiin seksuaalisiin tilanteisiin, joita lavalla yleisön edessä on esiintyjän puolelta ehdotuksena toteuttaa. Tilanne voi myös heikentää omien rajojen tunnistamista julkisen aspektinsa vuoksi. Suostumukselliseen liittyvät ongelmat ovat hyvin valitettava tilanne niin vapaaehtoisille, kuin koko tapahtuman järjestäjille. Iloni siitä, miten turvallista tilaa on pyritty rakentamaan ja millaisia seksuaalisen vapauden elementtejä tapahtuma korostaa, sai väistämättömän särön ikävien uutisointien myötä.
Onkin paradoksaalista, että kun tapahtuma haluaa pyrkiä eroon stigmastaan, kohdistuu siihen todennäköisesti näiden esiin nousseiden ongelmien vuoksi tulevaisuuden kannalta varmasti entistä suurempi epäluuloisuus. Edelläkävijyys on vaihtunut taantumuksellisuuteen.
HYVÄ HUONO SEKSI
Seksin ja seksuaalisen arvostamisella ja moralisoimisella on pitkä historia. Seksi on ollut niin paljon tabu, että sen ympärille on kietoutunut kuin varkain paljon erilaisia arvostuksia ja arvoituksia. Samaan aikaan se on ihmisen terveyden yksi iso osa-alue, ihmisen hyvinvoinnin lähde, uuden ihmisen maailmaan saattamisen kaunis merkillinen maaperä. Vangitsematon energinen jännite ihmisessä itsessä ja ihmisten välillä.
Seksi voidaan jaotella hyvään ja huonoon seksiin. Ja nyt en puhu seksistä toimintana ja sen arvostelemisesta, vaan puhun suhtautumisesta seksiin ja seksuaaliseen yhteiskunnallisesti. Millainen on sopivaa, hyvää seksiä ja seksuaalisuutta, millainen on huonoa, rumaa, törkyisää, liiallista tai turmiollista? Tämä ikiaikainen rehdin ja syntisen sekä kunnollisen ja likaisen välinen kamppailu linkittyy seksin osa-alueelle, eikä niin vähän, jos ajatellaan kauaskantoisesti seksin merkitystä ihmisten parinmuodostukselle, yhteiskuntaluokan uusintamiselle sekä niitä tekijöitä, jotka tätä todellisuutta ylläpitävät ja uusintavat. Hyvä ja huono, hyväksytty ja arveluttava käyvät kamppailua julkisessa tilassa sekä ihmisten intiimissä tilassa. Elementit, jotka intiimin alueelta valuvat julkisen puolelle, heijastelevat jotain arvomaailmoistamme, jotain tavoistamme tai toivomuksistamme, jotain todellisuuksistamme, joissa seksuaalisuuttamme toteutamme. Habituksemme ja käytöksemme voivat olla niin halutessamme täynnä vihjeitä seksuaalisesta tavastamme tai seksuaalimoraaliarvoistamme. Ihmisten liittyessä yhteen kansoiksi ja joukoiksi syntyvät myös laajemmat moraaliset näkemykset ja yhteiskunnallisesti arvostettu sekä epäarvokas.
Gayle S. Rubin (1999) on hierarkisoinut seksiä jaotellen yksiavioisen, heteronormatiivisen, vakaassa parisuhteessa tai avioliitossa tapahtuvan, rakkaudellisen, reproduktiivisen, vaniljaisen, samanikäisten kesken harjoitetun seksin moraalisesti hyväksyttäväksi, normaaliksi, luonnolliseksi. Sen sijaan paheellista seksiä edustavat irtosuhteet, seksityö, fetissit, merkittävät ikäerot seksipartnereilla, ryhmäseksi, homoseksuaalinen, transsukupuolisuus sekä porno. (Kontula 2008, 30–31; Rubin 1999, 153–154.) Kamppailua näiden kahden, luonnollisen ja luonnottoman, hyväksytyn ja hyväksymättömän välillä käydään, ja kategoriat voivat laajeta ja muovautua (Rubin 1999, 152, 161). Seksuaalimoraalinen perusta on useissa kulttuureissa asettunut perinteisen avioliittoseksin kehikkoon. Maailma on Rubinin sekä Kontulan tekstien jälkeen muuttunut, mutta Rubinin esittelemä moraalinen koodi on yhä nähdäkseni jokseenkin hyvin elossa.
Seksuaalimoralismi on laajemman moralisoinnin ohella myös erityisen kiinnostunut naisen seksuaalisesta moralisoimisesta sekä naisten kontrollista. Feminiininen seksuaalisuus on iät ajat pelottanut ja nostattanut tarpeen hallitsemiseen ja kontrolloimiseen. Seksityöhön kytkeytyy seksiradikalistisen näkökulman mukaisesti naisen oman tahdon ja vallankäytön korostaminen itseä koskevissa seksuaalisissa asioissa.
Historiallinen ja edelleen patriarkaalisissa yhteyksissä toisinnettu ajatus hyvän naisen neitseellisyydestä ja siveydestä ei asetu kauas Rubinin määritelmän hyvästä seksuaalisesta. Huonoa seksuaalista on sen sijaan langennut, rietas, johon voi sijoittua esimerkiksi joissain kulttuureissa naimisiinmeno eronneen naisen kanssa nimenomaan naisen taustan vuoksi, tai naishenkilön useat seksikumppanit ja voimakas himo. Tämän keskustelun esilletuomisen tarve ei ole vielä tänäkään päivänä laantunut. Naisen seksuaalisuus on kytketty miehen seksuaalista enemmän moraalikoodistoihin yhä edelleen. Tämä voi olla myös seksityön halveksinnan taustalla: seksityötä tekevällä naisella voi työnsä luonteen puolesta olla useita seksikumppaneita ja ylipäänsä halu ryhtyä seksuaaliseen toimintaan mahdollisesti usein. Tämä on ristiriidassa sen perinteisen hyvän seksin ja hyvän naisen moraalisen määreen kanssa jo itsessään. Seksityön halveksinta on näin ollen naisvihamielisyyden kovaa ydintä. Voimaantunut naisellinen seksuaalinen voidaan yhä nähdä hutsahtavana (hutsu sanaan ladattuna negaatiota) sekä arveluttavana. Ilmapiiri on onneksi muuttunut hiljalleen feministisemmäksi.
Nainen voi seksityötä tehdessään olla asiakastilanteessaan hallitsija, aktiivinen ja määrätietoinen osapuoli. Tätä on perinteisesti voitu pitää maskuliiniseen seksuaaliseen kuuluvana. (Kontula 2008, 158.) Tämäkin voi sotkea hyvän ja huonon seksuaalisen moraalikoodistot.
Seksityöntekijä voi esimerkiksi kokea kaupallisen seksin maailmassa vapautta työnsä tuomasta luvasta olla tuhma ja vapautunut harjoittaessaan valtavirtaisten normien mukaisen seksin rikkovia seksuaalisia toimintoja. Seksityö antaa parhaimmillaan mahdollisuuden tutkia ja rikastuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Seksityöntekijät ovat kuvanneet seksillä olevan heidän elämässään iso rooli ja merkitys ja seksityö on osaltaan mahdollistanut elämäntavan, jossa nämä ovat toteutuneet. (Kontula 2008, 161–164.) Seksuaalinen vapautuneisuus ei toki ole enää kenties yhtä stigmatisoitunutta vuonna 2022 kuin Kontulan tutkimuksen aikana 2008. Seksuaalikulttuuri valtavirrassa voi silti tuntua ahtaalta tai moralisoivalta yhä edelleen, vaikka seksipositiivinen puhe on valtavirtaistunutta ja seksi ottaa tilaansa keskusteluissa arkisempana asiana. SEXHIBITION-tapahtuman merkitys kytkeytyy omasta mielestäni siis osaltansa turvalliseen seksuaaliseen itseilmaisuun. Seksityöhön ja seksin ostoon liittyy paheksuntaa – voidaanko seksimessuille osallistumista itsessään pitää tietyllä tavalla seksin ostona? Kyseessä on mahdollisuus seksuaalisen toiminnan näkemiseen livenä, ja jopa siihen itse osallistumiseen vapaaehtoisena. Tapahtuma kuitenkin perustuu erotiikka-alalla työskentelevien esityksille. Linkittyvätkö myös nämä ajatukset Westerbergin mainitseman ihmisten ennakkoluuloisuuden taustalle?
Pohdiskelin tapahtumassa omia ajatuksiani seksistä: ovatko ajatukseni keskiluokkaistuneita tai konservatiivisia, onko minua miellyttävä seksi jotain arkiseen ympäristöön sijoitettua, ei niin nahkaista, ei niin karnevalistista, pornahtavaa? Tällainen tapahtuma antaa nimenomaan onnistuneesti tilaa sen kaiken pornahtavan arvostamiselle, koska se voi olla yhteiskunnallisesti halveksittua, jotenkin se toivotaan työnnettävän sivuun tai piiloon, jotta voidaan näyttää kliinisempi, jotenkin salonkikelpoisempi seksuaalinen, hillitympi, ei niin villi, ei niin rouhea, ei niin lähellä dekadenssin mahdollisuutta. Anna Kontulan sanoin, ”liian kirkas huulipuna on vain sydämenlyönnin päässä kaaoksesta” (Kontula 2021, 94). SEXHIBITION on seksishow, ihmisen villi seksuaalinen on valloillaan ja sillä suorastaan hurvitellaan ja juhlitaan kätkemisen sijaan.
SEKSUAALINEN PÄÄOMA
Seksuaalisen pääoman käsite muodostuu bourdeaulaisen symbolisen pääoman käsitteen pohjalta. Dana Kaplan sekä Eva Illouz (2022) ovat analysoineet seksuaalisen pääoman käsitettä. Pääoman ensimmäisenä muotona voidaan pitää oletuksellista seksuaalista pääomaa liitettynä siveyteen (chastity and domesticity). Toisena muotona voidaan nähdä seksuaalinen pääoma kehon arvon hyödyntämisen kautta, eli keho hyödykkeenä ja tuotteistettuna. Kolmantena muotona on seksuaalisen hyödyntäminen kapitalistisessa tuotannossa, ”seksi myy” -esimerkin mukaisesti (embodied sexual capital). Tämä pääoman muoto linkittyy myös seksuaalisen vetovoiman hyödyntämiseen. Neljäntenä seksuaalisen pääoman muotona Kaplan ja Illouz esittelevät muodon, jossa seksin harrastaminen voi johtaa kokemukseen sosiaalisesta kompetenssista sekä itsen arvostamisesta (neoliberal sexual capital). (Illouz & Kaplan 2022, 41–45.)
Seksityön erilaiset muodot tuottavat suoraan rahallista pääomaa, jonka voidaan siis katsoa lisäävän seksuaalista pääomaa (Illouz & Kaplan 2022, 49–50.) Kun pääomien muodot liitetään osaksi Rubinin (1999) hyvä/huono seksi -dikotomiaa, voidaan analysoida, millainen kaupallisuus nähdään hyväksyttävänä, millainen pääoman kartuttaminen soveliaana ja mikä taas yhteiskunnallisesti arveluttavana.
Kaupallisuus seksissä itsessään on usein jotain kritisoitavaa ja arveluttavaa. Etenkin seksin myyminen on paheksuttua. Seksin ja seksuaalisen merkitys ihmisen toiminnoille ja tehokkuudelle kapitalistisessa maailmassa on kuitenkin haasteellisemmin mitattavissa, ja yhtä lailla reproduktiivisen, sen hyvän seksin voidaan katsoa tuottavan kapitalistisesti pääomaa. Esimerkiksi Sigmund Freud sekä Antonio Gramsci ovat todenneet ihmisen tarvitsevan tyydyttävää seksielämää työskennelläkseen kunnolla. (Gramsci 1971, Illouz & Kaplan 2022, 50–52 mukaan.) Jos kapitalistisessa yhteiskunnassamme kunnollisen kansalaisen kruunu on työskentelystä kiinni, voidaanhan katsoa seksityöntekijän täyttävän taitavasti työskentelyn moraalisen velvoitteensa, ja lisäksi tarjoavan palveluidensa kautta seksuaalista täyttymystä asiakkailleen, jotka toteuttavat kunnon kansalaisuuttaan seksuaalisen hyvinvointinsa edistämisen myötä. Tällainen moraalinen koodisto on kuitenkin edelleen ruokapöytäkeskusteluihin kiusallinen. Niin seksin myyminen kuin ostaminen ovat tabuja. Seksimessujen voidaan nähdä tapahtumana tarjoavan seksuaalisen pääoman vahvistamista niin kaupallisessa mielessä kehon hyödyntämisen kautta mutta myös seksikkyyden hyödyntämisen kautta, kuin myös todennäköisesti sosiaalista kompetenssia lisäävänä pääomana. Mutta luovatko seksimessut esiintyjilleen tai kävijöilleen yhteiskunnallisesti arvostettua seksuaalista pääomaa?
LOPUKSI
On hyvin hankalaa kirjoittaa tapahtuman merkityksestä ja tärkeästäkin tavoitteesta seksuaalisen avoimuuden, hyvinvoinnin ja turvallisen tilan lisäämiseksi, kun samanaikaisesti tapahtuma on selkeästi epäonnistunut tärkeissä tavoitteissaan. Kun haluan puhua seksiin kohdistuvan tabun rikkomisesta ja toisaalta ilosta, jota tapahtuma ihmisille tuo, tuntuu se ristiriitaiselta samanaikaisesti toteutuneiden turvattomien tilanteiden vuoksi.
Keskusteluilmapiirin soisi suosivan jokaiselle turvallista tapaa ottaa puheeksi seksiin liittyviä asioita niin tahtoessaan. Seksi on meille ihmisille intiimi tapa itseilmaisulle, rakkauden jakamiselle, nautinnon kokemiselle sekä yhteyden vahvistamiselle. Se, että tabuja rikotaan, ei tule tapahtua ihmisten rajoja rikkomalla. Seksistä ja sen monimuotoisuuden mahdollisuuksista tulisi voida iloita muita kunnioittaen.
Pidän harmillisena sitä, miten tämän tyyppinen tapahtuma voisi tuoda halutessaan suomalaiseen seksikeskusteluun vapautuneisuuden, karnevaalitunnelman ja fantasiamaisuutensa lisäksi aitoa seksuaalisuuden avointa iloa, joka toteutuisi turvallisesti määritellysti, vapaaehtoisuuteen perustuen (kuten kaikki seksuaalinen toiminta tulee toteutua). Hyvän ja huonon seksin tulisi tulla lähemmäs toisiaan – huonon seksin määre on huono: haluaisin sen sijaan, että radikaaliksi määritelty asu tai tapahtuma ei edustaisi enää radikaalia, vaan yhdenlaista tapaa, yhtä arvokasta, yhtä tunnustettua ja yhtä vakavasti otettavaa. Pikkutuhma naureskelu on totta kai osa iloa, mutta SEXHIBITION-tapahtuma myös itse voisi ottaa itsensä vakavammin – sen lisäksi että esiintyjäkaarti on seksuaalisia akteja ja laajalta osin heteronormatiivista, klassisen pornografista, punaista ja nahkaista edustavaa kuvastoa, tapahtuma voisi laajentua yhä moninaisemmaksi, kuten haastatellessani myös tuottaja Terhi Westerberg toivoi.
Tapahtumassa voisi olla myös laajemmin seksuaalisuuden alan toimijoita mukana, kuten tutkijoita, yhdistyksiä, kirjailijoita. Tämän pohdintani kirjoitettuani voin miettiä, miksi kaipailen vakavampaa erotiikkamessua, miksi pyydän jotain pehmeämpää – tämä kyseinen tapahtuma on karnevalistinen, ja keskittyy esityksiin, jotka ovat hyvin paljastavia, suoria, jopa rouheita tai ronskeja. Klassisen heteronormatiivinen kuvasto voi kuin tehdä todeksi fantasioita, lavalle voi jopa päästä itse, ehkä toteuttamaan juurikin oman fantasiansa. Jo nimi SEXHIBITION määrittelee tapahtuman luonnetta. Vaniljaa voi olla saatavilla kotona makuuhuoneessa lauantaisin saunan jälkeen ja kirjallisuutta löydän arkisin kirjastosta, mutta tällaisen tapahtuman ilon muoto voi olla juhlallinen erityisyydessään.
Tapahtuman tulisi kuitenkin päivittää itsensä 2020-luvulle: suostumus ja sensitiivisyys eivät ole millään muotoa seksuaalista ilonpitoa rajaavia tekijöitä. Ne korostavat seksuaalisen ilonpidon jaetun ilon mahdollisuutta sekä ihmisten henkilökohtaisten rajojen tunnistamista, ja luovat perustan nimenomaan turvalliselle ja turvallisuuden puitteissa tapahtuvalla tutkivalle, iloiselle seksuaaliselle. Maailman muuttuminen yhtä aikaa avarakatseisemmaksi ja tiukentuneemmaksi kertoo nimenomaan turvallisuuteen tähtäävästä ajasta, jossa halutaan varmistaa kaikkien nautinto. Samalla voisimme koko yhteiskuntana antaa arvostuksemme seksityölle ja seksuaalisuuden toteuttamiselle hyvinvointia edistävänä toimintana.
Maria Kotimäki, YTK, sosiologian maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto
LÄHTEET
KANTOLA, A. (2.11.2022) 27-vuotias nainen joutui seksiaktiin tahtomattaan. Helsingin sanomat. Haettu 16.12.2022 osoitteesta https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009175508.html.
KAPLAN, D. & ILLOUZ, E. (2022) What is sexual capital? Polity Press. Medford.
KONTULA, A. (2008). Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Like. Helsinki.
KONTULA, A. (2021). Pikkuporvarit. Into Kustannus Oy. Helsinki.
RUBIN, G. (1999). Thinking Sex: Notes for Radical Theory of the Politics of Sexuality. Teoksessa Aggleton, P. & Parker, R. (toim.) Culture, Society and Sexuality. Routledge. London.
TAURIAINEN, R. (3.11.2022) Näkökulma: Ei ole osallistujan syy, jos hän menee humalassa lavalle – miksi seksimessuilla rikottiin seksin tärkeimpiä sääntöjä? Iltalehti. Haettu 16.12.2022 osoitteesta https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2bce894a-6992-4242-be41-86dbddb92ec6
TIESSALO, P. (3.11.2022) Analyysi: Mitä Helsingin seksimessuilla oikein tapahtui? Kolme tärkeintä kysymystä. Yle. Haettu 16.12.2022 osoitteesta https://yle.fi/a/74-20003356.
