Suomi on maailman onnellisin kansa ja me elämme hyvinvointivaltiossa. Samaan aikaan maailman onnellisimman kansan sisällä on suuria terveyseroja sosiaalisten ryhmien välillä ja työkyvyttömyyseläkkeiden yleisimmät syyt on mielenterveysperustaisia (Manderbacka, Lindell, Suomela, Lumme, Koskinen, Martelin & Parikka 2022, s.39; Eläketurvakeskus, 2020). Hyvinvointivaltiomme on onnistunut olemaan myös Euroopan maista rasistisin, ja maahan muuttaneet ovat heikossa asemassa yrittäessään työllistyä täällä (FRA; Nykänen, a García-Velázquez, Kuusio, Rask, 2022, s.116). Niin hyvinvoivassa Suomessa kuin olemme, naisista joka kolmas on kokenut elämänsä aikana fyysistä tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa, ja sateenkaarinuoret kokevat kaksi kertaa muita nuoria useammin seksuaalista väkivaltaa (Siltala ym. 2022, 13; Jokela, Luopa, Hyvärinen, Ruuska, Martelin & Klementti, 2020, s. 28)
Edellä lueteltujen tiedot herättävä kysymään, kuinka Suomi on onnistunut tehtävässään huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista. Parempi kyseenalaistus lienee, kuinka onnistuisimme ottamaan huomioon myös marginaaliasemat ja estämään hyvinvoinnin polarisoituminen. Hyvinvointivaltiota pohtiessa mieleen nousee myös kysymys: tarkoittaako hyvinvointivaltion hyvinvointi, hyvinvoivaa valtiontaloutta? Kysymystä tukee hieman se tosiasia, että yhteiskuntien hyvinvointia mitataan usein bruttokansantuotteen avulla, vaikka mittari on tarkoitettu kansantalouden seurantaan (Kestilä & Karvonen, 2022, s.30).
Hyvinvointivaltion tulevaisuuskuvaa polarisaation ja talouskeskeisyyden kannalta ei helpota Petteri Orpon hallituksen esittämät leikkaukset. Suomessa sosiaalisen aseman mukaiset terveyserot ovat suuria jo entuudestaan, vaikka väestöryhmien välinen tasa-arvo on ollut suomalaisen terveyspolitiikan päätavoitteita jo vuosikymmenien ajan. (Manderbacka ym. 2022, s.39). Uuden hallituksen muutosehdotukset, kuten esimerkiksi tukien ja etuuksien indeksijäädytys vuosiksi 2024-2027 kasvattaisi pienituloisten määrää arvioilta noin 41 600 henkilöllä. Hallituksen esitystä sanatarkasti lainaten: se tulisi lisäämään pienituloisuutta lapsiperheissä ja koko väestössä. (HE75/2023.)
Hallituksen esittämien muutoksien lisäksi edessämme häämöttää isoja väestöllisiä murroksia, jotka tulevat entisestään haastamaan hyvinvointivaltion kestävyyttä ja rakenteita (Kestilä & Karvonen, 2022, s.30). Muutokset ja haasteet tuovat hyvinvoinnin kysymykset entistä enemmän ja laajemmin tarkastelun alaiseksi. Uskallan väittää, että yhteiskuntamme tarvitsee moniulotteisempaa ja monialaisempaa katsetta hyvinvoinnin edistämiseen nyt, sekä tulevaisuudessa ja siihen tarpeeseen ajankohtaisesti on vastaamassa Itä-Suomen yliopisto Hyvinvointi yhteiskunnassa -maisteriohjelmallaan.
Yhteiskunnalliset murrokset, muutokset ja poliittiset paineet luovat kovan tarpeen yhteiskunnalliselle katseelle, joka ymmärtää hyvinvointia ja sen kysymyksiä laaja-alaisesti. Hyvinvointi yhteiskunnassa –maisterikoulutuksen tarkoitus onkin antaa vahva pohja hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksien ymmärtämiselle. Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteden laitoksen opintokokonaisuutena suuntaus yhdistää sosiologian ja sosiaalipedagogiikan oppialoja. UEF:n omalla koulutuksen esittelysivulla kerrotaan valmistuvien maistereiden omaavan vahvan hyvinvoinnin ymmärtämisen, tutkimisen ja edistämisen asiantuntemuksen sekä yhteiskuntatieteellisen sivistyksen. (UEF).
Yhteiskunnalliset murrokset, muutokset ja poliittiset paineet luovat kovan tarpeen yhteiskunnalliselle katseelle, joka ymmärtää hyvinvointia ja sen kysymyksiä laaja-alaisesti.
Tieteenaloina sosiologia ja sosiaalipedagogiikka ovat omiaan, mutta yhteissuuntaus mahdollistaa siltojen hahmottamisen näiden tieteenalojen välillä. Se miten opiskelijana hahmotan hyvinvointi yhteiskunnassa -suuntausta, avaa jo siltaa näiden kahden tieteenalan välillä. Molemmilla tieteenaloilla on omat linssinsä ja tehtävänsä. Sosiologialla on sen kriittinen potentiaali ympäröivään yhteiskuntaan sekä puhe sosiologisesta mielikuvituksesta, joka mahdollistaa hahmottamaan kuinka ihmisten arkipäiväiset kokemukset voivat hämärtää ihmisten käsityksiä sosiaalisesta asemastaan (Purhonen ym. 2006, s.19; Mills, 2015, s.13–14). Sosiaalipedagogiikalla on taas oma katseensa ja Nivala ja Ryynänen (2019, s. 4) kuvailevatkin sosiaalipedagogiikan oppikirjassaan sosiaalipedagogiikan olevan ala, joka tavoittelee parempaa. Tieteenalana sosiaalipedagogiikkaa voidaan hahmottaa opiskelijan näkökulmasta myös tieteenalana, joka hahmottelee käytännönkeinoja hyvinvoinnin rakentamiseen. Se pyrkii aktiivisesti laittamaan teoriat käytäntöön, sekä asettamaan teorian ja käytännön jatkuvaan vuoropuheluun eletyn todellisuuden kautta.
Näen yhteissuuntauksessa ja sosiologis-sosiaalipedagogisessa asiantuntijuudessa paljon mahdollisuuksia opiskelijoille, jotka antavat valmiuksia tulevaisuuden työelämään. Poikkitieteellisyys tulee korostumaan muutenkin tulevaisuudessa (Dufva & Rekola, 2023, s.49), mutta ehkä se on avain yhteiskunnan hallittuun muutokseen kohti kestäviä toimintamalleja? Sosiologinen mielikuvitus ja hahmottaminen auttaa ymmärtämään yhteiskunnallistumista kriittisesti ja analyyttisesti. Sosiaalipedagogiikka tuo konkreettisesti eteen sen, miten erilaisia teorioita voitaisiin saada käyttövoimaiseksi kasvatuksen keinoin. Siihen nähden kuinka paljon esimerkiksi talouskeskeisestä maailmasta on pyritty hahmottelemaan erilaisia kestävää hyvinvointia korostavia malleja, on edelleen niukasti tietoa siitä, miten yhteiskuntien siirtyminen niitä kohti tulisi toteuttaa. (Saikkonen, Karvonen & Kestilä, 2022, s. 353-354.)
Sosiologian kentässä vaikuttanut Maffesoli on todennut, ettei radikaalissa ajattelussa ole enää kyse teoriasta, vaan uudenlaisesta teoretisoinnista ja ajattelusta, jonka kehittämistä iso meneillään oleva muutos edellyttää (Rahkonen, 2004, s.13). Ehkä poikkitieteellinen lähestyminen ja sosiaalipedagogiikan avoimuus normatiivisena tieteenalana on se radikaalius, jota yhteiskuntamme tarvitsee. Jos tarkastelemme tätä radikaaliutta esimerkkinä ilmastonmuutoksen kautta, voidaan havaita, ettei pelkkä ympäristötietoisuus ja siihen perustuva argumentaatio riitä muutoksien edistämiseksi, vaan tarve on kokonaisvaltaiselle sivistykselle (Ojanen, 2008, s.100).
Mikä olisi siis hedelmällisempää, kuin pyrkiä hahmottamaan maailmaa ja sen rakentumista kriittisesti sosiologisen mielikuvituksen keinoin, sekä pysähtyä sen jälkeen Freiren hengessä interventioon. Ei tyydytä vain kysymään mitä on hyvinvointi ja millaisista eri kulmista voimme sitä tarkastella, vaan pyrimme myös pohtimaan, kuinka sitä konkreettisesti saataisiin edistettyä. Ehkä voimme ajatella, että opiskelijat ovat simmeliläisittäin kolmantena hahmottamassa ja tarkentamassa sosiologian ja sosiaalipedagogiikan välistä suhdetta hyvinvointi yhteiskunnassa-suuntauksessa. Opiskelijat ovat kuin uusina tulokkaina yhteiskuntatieteisiin tulleita hahmoja, jotka ovat vielä vieraita mutta huomenna taloksi asettuvia. Ehkä lopulta, se on meidän opiskelijoiden tehtävä, tehdä näkyväksi se, millaisia rajapintoja ja mahdollisuuksia yhteissuuntaus voi lopulta löytää.
Anniina Palokangas, Hyvinvointi yhteiskunnassa maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto
Lähteet:
Dufva, M. & Rekola, S. (2023). Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitran selvityksiä 224. Helsinki: Punamusta Oy.
Eläketurvakeskus. 2020. Mielenterveyden sairaudet yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Haettu 16.11.2023 osoitteesta https://www.etk.fi/ajankohtaista/mielenterveyden-sairaudet-yleisin-tyokyvyttomyyselakkeelle-siirtymisen-syy/
FRA. (2018). Tummaihoisena EU:ssa. Toinen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus. Euroopan unionin julkaisutoimisto.
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024–2027 ja siihen liittyviksi laeiksi sekä lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta. HE 75/2023 vp.
Jokela, S., Luopa, P., Hyvärinen, A., Ruuska, T., Martelin, T. & Klementti, R. (2020). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Työpaperi 38/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kestilä, L. & Karvonen, S. (2022). Katsaus Suomen väestöön ja väestön hyvinvointiin tilastojen valossa. Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Punamusta Oy.
Manderbacka, K., Lindell, E., Suomela, T., Lumme, S., Koskinen, S., Martelin, T. & Parikka, S. (2022). Sosiaalinen asema ja menetetyt elinvuodet 2017–2019. Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Punamusta Oy.
Mills, C. (2015). Sosiologinen mielikuvitus (Suom. A. Karisto, E. Konttinen, P. Takala & H. Uusitalo). Helsinki: Gaudeamus.
Nivala, E., & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka: kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Nykänen, S., García-Velázquez, R., Yüksel,H., Kuusio, H. & Rask, S. (2022). Työllisyys ja koettu elämänlaatu maahan muuttaneessa väestössä. Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Punamusta Oy.
Ojanen, E. (2008) Sivistyksen filosofia. Helsinki: Kirjapaja.
Purhonen, S., Rahkonen. & Roos, J. P. (2006). Johdanto. Bourdieun sosiologian merkitys ja ominaislaatu. Teoksessa Purhonen, S. & Roos, J. P. (toim.), Bourdieu ja minä (s. 7–41). Tampere: Vastapaino.
Rahkonen, K. (2004). Johdanto: zombikategorioista uusiin käsitteisiin. Teoksessa Rahkonen, K. (toim.) Sosiologisia nykykeskusteluja. Tampere: Tammer-paino.
Saikkonen, P., Karvonen, S. & Kestilä, L. (2022). Monimuotoinen hyvinvointivaltio ja muuttuva hyvinvointivaltio. Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Punamusta Oy.
Siltala, H., Hisasue, T., Hietamäki, J., Saari, J., Laajasalo, T., Octover, M., Laitinen, H-L. & Raitanen, J. (2022). Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset. Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa. Helsinki: Valtionneuvoston kanslia.
UEF. Hyvinvointi yhteiskunnassa. Haettu 10.11.2023 osoitteesta www.uef.fi/fi/koulutus/hyvinvointi-yhteiskunnassa
