Perussuomalaisten kansanedustaja Jorma Piisinen perusteli työttömyysturvan heikentämisen tarvetta seuraavin sanoin: ”Mutta erityisen tarkkana meidän tulisi olla nimenomaan näiden omaehtoisesti työttömänä olevien ihmisten suhteen, eli heitä pitäisi nyt vastuuttaa, jotta heillä olisi nimenomaan mahdollisuus tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen omalla panoksellaan sen sijaan, että heille sallitaan joutenolo työtä tekevien kustannuksella” (Karkkola, 2023). Kansanedustaja Piisinen viittasi aikaisemmin puheenvuorossaan ideologisesti työttömiin, joista hän oli tiedotusväli-neissä lukenut. Kyse on moraalisesta puheesta, jolla pyritään perustelemaan sosiaaliturvaleikkauksia. Näiden perustelujen mukaan on järkevää tiukentaa työttömien sosiaaliturvaa, koska suuri määrä ihmisiä käyttää hyväkseen sosiaalitukijärjestelmää.
Työllisyyspalveluiden arjesta käsin katsottuna ideologinen työstä kieltäytyminen on kuitenkin varsin marginaalinen ilmiö. Työskentelen itse työllisyyspalveluissa, joten suoritin varsin epätieteellisen kahvihuonekyselyn. Tämän kyselyn perusteella, yksikään työllisyyspalveluiden virkailija ei ollut viime aikoina tavannut ideologisista syistä työstä kieltäytyvää työnhakijaa. Työttömiä työnhakijoita oli marraskuussa 264 300 ihmistä (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2023). Näin suureen joukkoon ihmisiä mahtuu koko ihmisyyden kirjo. Varmasti siis joukkoon mahtuu myös ideologisia työstäkieltäytyjiä, mutta heitä on kaikesta päätellen varsin vähän.
Pääsääntöisesti työnhakijat pyrkivät eteenpäin ja toivovat positiivista muutosta työ- ja taloustilanteeseensa. Työmarkkinatuki on keskimäärin ilman erillisiä korotuksia 800€/kk. Suomi on saanut viimeksi vuonna 2022 Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta nuhteita työmarkkinatuen liian alhaisesta tasosta. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on katsonut työmarkkinatuen selkeästi riittämättömäksi perustoimeentulon takaamiseksi. Suomen työttömyysetuuden taso rikkoo Euroopan sosiaalisen peruskirjan velvoitteita, johon Suomi on myös sitoutunut (THL, 2023, s. 64.) Ei ole siksi yllättävää, että hyvin harva työmarkkinatuella elävä on tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa. Lähtökohtaisesti kaikki työnhakijat haluavat kohti työelämää ja samalla kohti siedettävämpää taloudellista asemaa.
Eduskunnassa on perusteltu työttömiin työnhakijoihin kohdistuvia leikkauksia sillä, että ideologista työttömyyttä halutaan kitkeä. Tämän kaltaisia perusteita mieleneheys varmasti kaipaakin toiminnan tueksi, kun leikkaustoimet ajavat noin 17 000 lasta köyhyysrajan alapuolelle (SOSTE, 2023). Ideologisesti työttömiä kohtaan suunnitellut toimet toimivat varsin huonosti ihmisille, jotka eivät työllisty aktiivisesta yrittämisestä huolimatta. Nämä toimet eivät myöskään auta niitä työnhakijoita, jotka kamppailevat terveysongelmien tai päihdeongelmien kanssa. Hallituksen toimet osuvat yhtä hyvin pelkästään ideologisesti työttömiin, kuin Israelin armeijan pommitukset osuvat pelkästään terroristeihin Gazan kaistalla.
On myös virheellistä ajatella, että ideologisesti työttömät olisivat lähtökohtaisesti passiivisia kansalaisia. Katri Yli-Malmin (2023, s.60) mukaan työstäkieltäytyjää voidaan pitää kapinallisena, joka pyrkii vastustamaan pääoman valtaa ja käyttämään työvoimaansa kapitalistisen työn ja lisäarvontuotannon ulkopuolisiin tekemisen muotoihin. Perusajatuksen mukaan kapitalismi hyötyy eriarvoista järjestelmistä ja työstäkieltäytyjä haluaa toimia aktiivisena vastavoimana kapitalistiselle yhteiskuntajärjestykselle. Työstäkieltäytyminen voidaankin näin ollen nähdä varsin aktiivisena ja roh-keana kansalaistoimintana. Yli-Malmin (2023, s. 67) mukaan keskeistä on nähdä työstäkieltäymisen potentiaali tuoda esiin vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän rakenteet ja arvot. Hän myös korostaa, että työstäkieltäytyminen pyrkii tuomaan tilaa enemmän yhteisöä, yhteiskuntaa ja ympäristöä hyödyttäville toimille. Nämä toimet voivat liittyä esimerkiksi ilmastokatastrofin torjumiseen, antirasistiseen toimintaan, taiteeseen ja hoivaan. Työstäkieltäytymisen ideologiaan liittyy myös ajatus vaihtoehtoisista tuotantomalleista. Tarkoitus ei ole kieltäytyä työn tekemisestä ja elannon hankkimisesta. Tuo työ halutaan vain tehdä kapitalistisen mallin vastaisesti. Miltä yhteiskuntamme mahtaisi näyttää, mikäli edes puolet 264 300 työttömästä olisivat todella ideologisesti työttömiä? Millaista hyvinvointia reilut 100 000 aktiivista ”epätyötä” tekevää voisivat tuottaa yhteiskuntaan tuottamalla taidetta ja hoivaa, vahvistamalla yhteisöllisyyttä sekä rikastuttamalla taloutta vaihtoehtoisilla tuotantojärjestelmillä?
Aleksi Isokoski, YTK, Itä-Suomen yliopisto
Lähteet:
Karkkola, M. (18.10.2023). PS:n Remontti-Reiska sivalsi ”ideologisesti työttömiä” – Li Andersson löi pöytään karun luvun. Kauppalehti. Haettu 22.12.2023 osoitteesta https://www.kauppalehti.fi/uu-tiset/psn-remontti-reiska-sivalsi-ideologisesti-tyottomia-li-andersson-loi-poytaan-karun-lu-vun/55abbccd-4782-4eca-979a-0b1280fd1537
SOSTE. 2023. Laskelmia hallituksen esittämien leikkausten yhteisvaikutuksista. Haettu 22.12.2023 osoitteesta https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2023/09/Liite180923.pdf
THL. 2023. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2019-2023. Haettu 22.12.2023 osoitteesta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146182/URN_ISBN_978-952-408-037-8.pdf?se-quence=1&isAllowed=y
Työ- ja elinkeinoministeriö. 2023. Tiedote 22.12.2023. Haettu 22.12.2023 osoitteesta https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/TextBase/Tkat/Prs/Tkat_fi.htm
Yli-Malmi, K. (2023). Työstäkieltäytymisen feministisestä potentiaalista. Tiede & edistys, 48(1), 60–68. https://doi.org/10.51809/te.127569
