1. Johdanto
Nuorten syrjäytyminen huolestuttaa. Työministeri Lauri Ihalaisen (HS.fi, 26.3.2012) mukaan ”Mikään ei ole niin paha asia kuin nuorten syrjäytyminen työstä, koulutuksesta ja yhteiskunnasta”. Tarkastelin kandidaatintutkielmassani vetäytyneiden nuorten ilmiötä. Työ- ja koulutusmarkkinoiden ulkopuolisuuden lisäksi nämä nuoret ovat vetäytyneet sosiaalisesta elämästä. Tässä artikkelissa keskityn tutkielmani teoreettiseen viitekehykseen ja sen keskeisimpiin havaintoihin. Ensin kuitenkin selvitän, mistä ilmiöstä on kyse. Sen jälkeen käyn läpi teoreettisen viitekehyksen kannalta olennaista aikaisempaa tutkimusta.
Tutkielmani aineistona käytin nuorten suosiossa olevan keskustelupalstan viestejä, joissa noin 18–29-vuotiaat nuoret pohtivat syitä vetäytymiselleen. Aineisto koostuu 369 viestistä, jotka analysoin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aikaisemman tutkimuksen perusteella käytin teorialähtöisessä analyysissä Robert K. Mertonin paineteoriaa ja Pierre Bourdieun relationaalista sosiologiaa. Mertonia ja Bourdieuta hyödyntävä teoreettinen viitekehykseni sai tukea aineistosta, joskin muutamin varauksin. Tutkielmani tulosten perusteella jatkotutkimuksessa on hyvä ottaa huomioon myös vetäytyneiden nuorten kielteiset elämänkokemukset ja psykologiset tekijät.
Käytin tutkielmassani käsitettä vetäytynyt nuori kuvaamaan sellaista 15–29-vuotiasta yksilöä, joka ei ole töissä, koulutuksessa tai harjoittelussa ja jolla ei ole lainkaan kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Toisin kuin määrittelemäni vetäytynyt nuori, syrjäytynyt nuori voi olla sosiaalisesti aktiivinen. Määritelmäni muistuttaa japanilaisen hikikomori-termin määritelmää. Brittiläisen nuorisotutkijan Andy Furlongin (2008) mukaan hikikomori on sellainen työ- ja koulutusmarkkinoiden ulkopuolella oleva nuori, jolla ei ollut sosiaalisia suhteita perhesuhteita lukuun ottamatta yli kuuteen kuukauteen.
Ilmiön laajuutta ei tarkkaan tiedetä. Työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevien nuorten määrä voidaan kuitenkin saada selville. Tällaisia nuoria kuvataan NEET-asteella (Not in Employment, Education or Training). Eurostatin (2014) mukaan vuonna 2013 15–29-vuotiaita NEET-nuoria oli Suomessa 10.9 prosenttia. NEET-aste ei kerro kuitenkaan nuoren todellisesta elämäntilanteesta, sillä NEET-nuori voi esimerkiksi hoitaa lapsiaan kotona (ks. Larja, 2013). NEET-aste antaa kuitenkin suuntaa vetäytyneiden nuorten määrästä. Ilmiön puolesta puhuvat myös maininnat mediassa (ks. Yle 21.11.2012; MTV3 12.11.2014) ja aineistossa esiintyvät vetäytyneet nuoret.
2. Eriarvoistuva nuoruus
Tilastokeskuksen tutkija Pekka Myrskylän (2011) mukaan nuoren tausta vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka suuri riski hänellä on jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Ulkopuolisuusriskiä lisää Myrskylän mukaan matala koulutus, ulkomaalaistaustaisuus, asunnottomuus, yksin eläminen, huostaanotto ja vanhempien matala koulutustaso sekä sosioekonominen asema. Eriarvoisuus tulee esiin nuorten sijoittuessa työmarkkinoille. Iso-Britanniassa NEET-ilmiötä tutkivan John Bynnerin (2013) mukaan työmarkkinoilla tapahtunut muutos ja vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma ovat lisänneet NEET-nuorten määrää. Alemman yhteiskuntaluokan nuorilla on Iso-Britanniassa huomattavasti suurempi riski jäädä työ- ja koulutusmarkkinoiden ulkopuolelle. Jo 1990-luvulla julkaistussa kirjassaan suomalaiset tutkijat Kari Nyyssölä ja Sasu Pajala (1999) ilmaisevat huolensa niistä nuorista, jotka siirtyvät työmarkkinoille heikoista lähtökohdista. Työttömyys, epävarmat työsuhteet ja tukiohjelmat ovat vastassa monella nuorella.
Työmarkkinoilla tapahtunut prekarisaatio on nuorten kohdalla merkinnyt lisääntyvää epävarmuutta ja oman toimijuuden korostumista. Nuorisotutkijoiden Andy Furlong ja Fred Cartmel (2007, 34–35) mukaan nuorten siirtymävaihe koulutuksesta työmarkkinoille on muuttunut entisestä vakaasta ja ennustettavasta siirtymävaiheesta ajaltaan pitkittyneeseen, epävarmaan ja vähemmän ennustettavaan. Tutkijoiden mukaan muutosta voidaan kuvata muutoksella nuorten kollektiivisesta siirtymästä koulutuksesta työmarkkinoille yksilöllistyneisiin siirtymiin. Yksilöllistyminen ei kuitenkaan tarkoita vain yksilöllisten tekijöiden kasvanutta merkitystä vaan nuoren sosioekonomisella taustalla on yhä suuri merkitys nuoren integraation kannalta. Tätä paradoksia Furlong ja Cartmel nimittävät (em. 138–139) käsitteellä epistemologinen harha: vaikka yksilöille yhteiskunnan rakenteen vaikutus on tullut epäselväksi, niin silti yhteiskunnan rakenne yhteiskuntaluokkineen strukturoi nuorten kokemuksia ja elämänmahdollisuuksia.
Myöhäismodernille nuoruudelle on tyypillistä nuoren oman toimijuuden korostuminen, mutta toisaalta yhteiskunnan rakenne määrittää vahvasti nuorten elämänpolkuja. Yksilöltä vaaditaan vahvaa toimijuutta: pärjätäkseen myöhäismodernissa yhteiskunnassa on kyettävä luomaan elämänpolkunsa yhä uudestaan, jotta se vastaa yhteiskunnan muuttuvia olosuhteita (Beck & Beck-Gernsheim, 2002, 35). Yksilön on kouluttauduttava aloille, joihin nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla on kysyntää. Silti yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa olennaisesti yksilön yhteiskuntaluokka (Erola, 2010).
3. Aineisto ja metodi
Aineistona käytin nuorten aikuisten suosimaa keskustelupalstaa. Marraskuun alussa (2.–3.11.2014) keräämässäni aineistossa nuoret pohtivat vetäytymiseensä johtaneita syitä. Nuorten anonymiteetin suojaamiseksi tyydyn vain kuvailemaan keskustelupalstan luonnetta. Aineistoksi tallennetut viestit ovat vuosilta 2013 ja 2014. Keskusteluketjuja aineistossa on 10, joissa viestejä yhteensä 369. Kaikissa viesteissä ei käsitelty kuitenkaan vetäytymiseen johtaneita syitä. Keskustelupalstan ikäraja on 18-vuotta. Keskustelijoiden todellista ikää tai muita taustatietoja ei voida kuitenkaan saada selville keskustelupalstan anonyymisyyden vuoksi. Ikää käsittelevien keskusteluiden perusteella keskustelupalstalle osallistuvien ikä sijoittuu noin 20-30 ikävuoden välille. Analysoin aineiston käyttäen laadullisen tutkimusaineiston analyysiin kehitettyä ATLAS/ti-ohjelmaa.
Analyysimetodina on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi sopii metodina kyseiseen aineistoon sen strukturoimattoman luonteen vuoksi. Sisällönanalyysin avulla kerätään aineisto tiivistettyyn ja yleiseen muotoon, josta voidaan tehdä johtopäätöksiä. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 103–108.) Aineiston tarkasteleminen teorialähtöisesti tarkoittaa sitä, että teoreettisen viitekehyksen avulla luodaan yksittäisiä ongelmia, joihin pyritään vastaamaan empirian avulla. Aineiston avulla on tarkoitus vastata siihen, saako teoria aineistosta tukea vai ei. Jos ei, niin syytä siihen voidaan hakea joko teoriasta, empiriasta tai tutkijasta. (Eskola & Suoranta, 1998, 81.) Kategoriat sisällönanalyysiin tehtiin teoriapohjaisesti siten, että koodeja olivat päämääräkielteisyys sekä riittämättömyys. Päämääräkielteisyys nousi Mertonia lukiessa ja riittämättömyys Bourdieuta. Seuraavassa luvussa esittelen tarkemmin nämä kategoriat sekä tutkimustulokset.
4. Teoria ja empiria
Teoreettisen viitekehyksen kahdeksi pääteoriaksi valitsin aikaisemman tutkimuksen pohjalta Robert K. Mertonin paineteorian ja Pierre Bourdieun relationaalisen sosiologian. Teoreettisen viitekehykseen muodostamiseen vaikutti olennaisesti Martti Siisiäisen (2010; 2014a, 2014b) tutkimus työttömien nuorten elämänkulusta. Aineiston luonteesta johtuen esimerkiksi Bourdieun teoriaa ei voida soveltaa kokonaisvaltaisesti. Koska aineistona on anonyymi keskustelupalsta, niin toimijoiden taustasta – esimerkiksi toimijoiden luokkapositioista ja heidän pääomistaan – on miltei mahdotonta saada lisätietoa.
Ensimmäisen sovellettavan teoreetikon, amerikkalaisen sosiologin Robert K. Mertonin (1968) mukaan vetäytyminen (retreatism) on yhteiskunnan normista poikkeavaa toimintaa. Hän kuvaa poikkeavaa käyttäytymistä tavoitteiden ja keinojen välisen ristiriidan synnyttämän turhautumisen tuloksena. Poikkeavaa käyttäytymistä esiintyy yhteiskunnassa, jossa yksilöt eivät kykene saavuttamaan kulttuurisesti tärkeinä pidettyjä päämääriä institutionalisoitujen keinojen avulla. Esimerkiksi kulttuurinen päämäärä voi olla vaurauden tavoittelu, jota länsimaissa yritetään saavuttaa yleisesti työn avulla. Siihen, jos yksilö ei kykene saavuttamaan kulttuurisesti tärkeinä pidettyjä päämääriä, Merton esittää viisi eri käyttäytymistyyppiä (ks. Merton, 1968). Yksi niistä on vetäytyminen.
Vetäytyjä hylkää sekä kulttuurissa tärkeänä pidetyt tavoitteet että kulttuuristen päämäärien saavuttamiseen tähtäävät institutionalisoidut keinot. Vetäytyminen on todennäköisintä silloin, jos yksilö on kauttaaltaan hyväksynyt kulttuuriset päämäärät ja keinot saavuttaa ne, mutta institutionalisoidut väylät eivät takaa menestymistä. Esimerkki tällaisesta on nuori, joka on tahtomattaan jäänyt ilman koulutus- tai työpaikkaa. Mertonin mukaan yksilölle voi seurata tästä turhautumista ja vetäytymistä sivuun yhteiskunnasta (em. 207–208): ”Defeatism, quietism and resignation are manifested in escape mechanisms which ultimately lead him to ’escape’ from the requirements of the society”.
Merton esitti teoriansa vuonna 1938. Hän piti amerikkalaisen yhteiskunnan kulttuurisena päämääränä amerikkalaista unelmaa. Mitkä ovat suomalaisen nyky-yhteiskunnan päämäärät? Nuorten päämäärien ja tulevaisuusodotuksien selvittämisessä käännyin nuorisobarometrien pariin. Perusarvot puntarissa (Myllyniemi, 2007) nuorisobarometrissa tarkasteltiin suomalaisten nuorten perusarvoja. Tulevaisuudensuunnitelmia nuorilta kysyttiin kysymyksellä: ”Kuinka tärkeää sinulle on, että olet 35-vuotiaana saavuttanut seuraavia asioita?”. Tärkeimmäksi tulevaisuudentavoitteeksi, jopa 94 prosentille vastaajista, nousi pysyvä työsuhde. Kuten aikaisemmasta tutkimuksesta selvisi, nuorten siirtymistä työmarkkinoille on viime vuosikymmeninä koetellut äkillinen muutos, jonka seurauksena monella nuorella on haasteellista löytää työpaikan kautta paikka yhteiskunnasta.
Mertonin teoriassa vetäytynyt yksilö on hylännyt kulttuurissa tärkeänä pidetyt tavoitteet sekä niiden saavuttamiseen tähtäävät institutionalisoidut keinot. Aineiston teorialähtöistä sisällönanalyysiä varten loin Mertonin teorian avulla koodin päämääräkielteisyys, jonka alle tulkitsin aineistosta viestejä, joissa vetäytyneet nuoret ilmaisevat kielteisen näkemyksensä yhteiskunnan päämääristä. Aineistosta käy ilmi, että monet vetäytyneet nuoret suhtautuvat kielteisesti yhteiskunnan työkeskeisyyteen. Kielteisyyttä ilmaistaan myös muita länsimaisen yhteiskunnan arvoja kohtaan. Haluttomuus osallistua koko yhteiskunnan toimintaan tulee osasta aineiston viesteistä ilmi. Aineiston luonteen vuoksi kysymys siitä, tuliko päämääräkielteisyys ennen vai jälkeen vetäytymisen jää kuitenkin avoimeksi. Kysymystä on mielenkiintoista selvittää jatkotutkimuksessa.
Martti Siisiäisen (2014b, 105) mukaan Mertonin typologia kaipaa toimijanäkökulman konkretisointia. Mertonin teoriassa se, minkälaisen toiminnan kautta yksilö vetäytyy jää epäselväksi. Vaikka päämääräkielteisyyttä on aineistossa havaittavissa, niin se miten yksilö päätyy Mertonin vetäytyjän kaltaiseen päämääräkielteisyyteen jää empiriassa vaille vastausta. Pierre Bourdieun relationaalinen sosiologia yhdistää sekä objektivistisen että subjektivistisen näkökulman. Bourdieun avulla tuon vetäytyneiden nuorten tarkasteluun mukaan toimijanäkökulman kuitenkaan yhteiskunnan rakenteen vaikutuksen unohtamista.
Bourdieulle (1995) nyky-yhteiskunta koostuu monesta eri kentästä, joissa jokaisessa on oma logiikkansa. Esimerkiksi talouden kentällä vallitsee erilainen logiikka kuin taiteen kentällä. Myös työmarkkinoita voidaan kuvata kenttänä. Jokaisella kentällä yksilöt kamppailevat kentän panoksista. Työmarkkinoilla yksilöillä on intressinä työpaikan saaminen. Toimijan intressi on (em. 145–146) peliin antautumista: pelissä on toimijalle jotain merkitystä; siinä on panoksia, jotka ovat toimijalle tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia. Mikäli toimijalla ei ole intressiä kentän panoksiin, ovat kentän ne hänelle yhdentekeviä. Esimerkiksi voidaan hahmottaa vetäytynyt nuori, jolla ei ole intressiä työmarkkinoiden kenttään: hän kokee siihen osallistumisen turhaksi, hän ei näe siinä tavoiteltavaa. Mutta miten yksilö on päätynyt pitämään kentän panoksia yhdentekevänä?
Käsite todennäköisen kausaalisuus kuvaa sitä, miten toimija valitsee toimintadispositioidensa ohjaamana todennäköisesti itselleen myönteisen lopputuloksen tuottavan toimintavaihtoehdon. Koska kyse on toimijan dispositioista, habituksesta, niin toimintavaihtoehdot eivät näyttäydy kaikille toimijoilla samanlaisena. (ks. Siisiäinen, 2010.) Siksi esimerkiksi työmarkkinoiden kentällä arvostetuilla pääomilla liikkuva nuori kykenee tekemään myönteisempiä valintoja kuin sellainen nuori, jolla arvostettuja pääomia on heikosti. Toimintadispositioidensa ohjaamana vetäytynyt nuori voi olla valinnut itselleen osallistumattomuuden, jos hän on katsonut sen tuottavan hänelle suotuisan vaihtoehdon. Jättämällä osallistumatta työmarkkinoilla käytävään kamppailuun, vetäytynyt nuori ei tuhlaa omia resurssejaan. Aikaisempi tutkimus kertoo työmarkkinoilla odottavan monia nuoria prekaarisuus, epävarmuus, ja vahvaa toimijuutta vaativa kilpailullisuus.
Käsitteiden intressi ja todennäköisen kausaalisuus avulla muodostin sisällönanalyysia varten koodin riittämättömyys. Korostan riittämättömyydellä sitä, miten nuori voi kokea itsensä riittämättömäksi työmarkkinoilla käytävään peliin. Hän kokee omistavansa huonot mahdollisuudet peliin, jolloin parhaimman vaihtoehdon hänelle tuottaa pelistä vetäytyminen. Pienellä paikkakunnalla asuvien keski-ikäisten perheenäitien elämänkulun valintoja tutkineen Päivi Kivelän (ks. 2012, 36) tavoin kuvaan vetäytyneitä nuoria ”työmarkkinoiden riittävän kauan syrjään sysimänä toimijana”, joka vetäytyy työ- tai koulutusmarkkinoilta sinne hakeutumisen sijaan.
Aineistosta tulkitsin viestejä, jotka viittaavat siihen, miten moni vetäytyneistä nuorista kokee omat resurssinsa riittämättömiksi työmarkkinoilla käytävään peliin. Monessa viestissä on nähtävissä turhautumista siihen, miten vaikeaa on löytää työpaikka ja miten kova kilpailu nyky-yhteiskunnan työmarkkinoilla on. Tähän haastavuuteen ja kilpailuun vetäytynyt nuori ei näe itsellään olevan osaa. Yksi vetäytyneistä nuorista kertoo vetäytyneensä yhteiskunnassa käytävän kilpailun vuoksi. Hänelle työmarkkinat näkyivät paikkana, jossa vain vahvat pärjäävät ja heikot jyrätään säälimättä.
5. Johtopäätökset
Tutkielmani tulosten mukaan Robert K. Mertonin paineteoria ja Bourdieun relationaalinen sosiologia antavat molemmat mahdollisuuksia vetäytyneiden nuorten toiminnan ymmärtämiseen. Ne kykenevät tarjoamaan sen vaadittavan sosiologisen mielikuvituksen (ks. Mills, 1982), jonka avulla vetäytyneiden nuorten toimintaa voidaan tarkastella.
Aineistossa esiintyy myös teoreettiseen viitekehykseen soveltumattomia syitä. Monen vetäytyneen nuoren mielestä koulukiusaaminen on johtanut vetäytymiseen. Toiset epäilevät mielenterveysongelmia syyksi. Kielteisten elämänkokemusten ja psykologisten taustatekijöiden huomioon ottaminen on Mertonin paineteorian yksi kehityssuunnista. Yhdysvaltalaiskriminologi Robert Agnewin (ks. Kivivuori, 2013, 152–154) yleisessä paineteoriassa on lisätty Mertonin paineteoriaan yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien ja yksilön oman toiminnan ulottuvuudet. Bourdieun teorian jatkokehittely, niin että se huomioi yksilön psykologisen ulottuvuuden ja esimerkiksi koulukiusaamisen kaltaiset kielteiset elämänkokemukset vaikuttavat mielenkiintoisilta suunnilta jatkotutkimukselle.
Aineistosta on tulkittavissa vetäytyneiden nuorten pahoinvointisuus. Muutamaa keskustelupalstan viestiä lukuun ottamatta viestit ilmaisevat vetäytyneiden nuorten pahoinvointia ja negatiivista suhtautumista vetäytymiseen. Jatkotutkimus aiheesta on tarpeellista. Siinä on pyrittävä ymmärtämään vetäytyneiden nuorten elämänkulkua ja sitä prosessia, joka on johtanut vetäytymiseen. Tällainen tutkimus onnistuu parhaiten, jos sekä yksilölliset että rakenteelliset tekijät otetaan huomioon ilmiötä tutkittaessa.
Kirjoittaja on Vesa Välimäki Jyväskylän yliopistosta. Hänelle voi lähettää kommentteja sähköpostiin: vesa.i.valimaki at student.jyu.fi
Lähteet:
Beck, U., & Beck-Gernsheim, E. (2002). Individualization : institutionalized individualism and its social and political consequences. SAGE.
Bourdieu, P., & Wacquant, L. J. D. (1995). Refleksiivisen sosiologian tarkoitus (Chicagon seminaari). Teoksessa M. Sabour & M. A. Salo (Käänt.), Refleksiiviseen sosiologiaan : tutkimus, käytäntö ja yhteiskunta. Joensuu University Press.
Bynner, J. (2013). School to work transitions and wellbeing in a changing labour market. Teoksessa H. Helve & K. Evans (Toim.), Youth and work transitions in changing social landscapes. London: Tufnell Press.
Erola, J. (Toim.). (2010). Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.
Eskola, J., & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen (2005. p.). Vastapaino.
Eurostat. (2014). Eurostat: Young people not in employment and not in any education and training by sex, age and activity status. Noudettu 20. lokakuuta 2014, osoitteesta
Furlong, A. (2008). The Japanese hikikomori phenomenon: acute social withdrawal among young people. The Sociological Review, 56(2), 309–325.
Furlong, A., & Cartmel, F. (2007). Young people and social change : new perspectives (2nd ed.). Open University Press.
Helsingin Sanomat. (2012, maaliskuuta 26). Ihalainen: Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ykkösasia. HS.fi. Noudettu osoitteesta http://www.hs.fi/politiikka/a1305558611363
Kivelä, P. (2012). Oman paikan taju : keski-ikäiset perheenäidit paikallisilla kentillä. Jyväskylän yliopisto. Noudettu osoitteesta https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/40442
Kivivuori, J. (2013). Rikollisuuden syyt (2. uud. laitos.). Helsinki: Nemo.
Larja, L. (2013). Nuorten elinoloja ei voi kuvata pelkän työttömyysasteen avulla. Hyvinvointikatsaus : tilastollinen aikakauslehti, (1), 9.
Merton, R. K. (1968). Social Structure and Anomie. Teoksessa Social theory and social structure (ss. 185–214). New York: Free Press.
Mills, C. W. (1982). Sosiologinen mielikuvitus. (A. Karisto, Käänt.). Gaudeamus.
MTV3. (2014, marraskuuta 12). Kaupan kassalla ahdistaa – eristäytyneet nuoret kertovat. mtv.fi. Noudettu 28. tammikuuta 2015, osoitteesta http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kaupan-kassalla-ahdistaa-eristaytyneet-nuoret-kertovat/4524488
Myllyniemi, S. (2007). Perusarvot puntarissa. Opetusministeriö : Nuorisotutkimusverkosto : Nuorisoasiain neuvottelukunta.
Myrskylä, P. (2011). Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. [Helsinki] : Työ- ja elinkeinoministeriö. Noudettu osoitteesta http://www.tem.fi/files/29457/TEM_12_2011_netti.pdf
Nyyssölä, K., & Pajala, S. (1999). Nuorten työura : koulutuksesta työelämään siirtyminen ja huono-osaisuus. Helsinki: Gaudeamus.
Siisiäinen, M. (2010). Osallistumisen ongelma. Kansalaisyhteiskunta-lehti, 1/2010, 8–40.
Siisiäinen, M. (2014a). Luento: Osallistuminen, vapaaehtoisorganisaatiot ja sosiologinen teoria. Jyväskylän yliopisto.
Siisiäinen, M. (2014b). Työtä vailla olevat nuoret. Teoksessa K. Lempiäinen & T. Silvasti (Toim.), Eriarvoisuuden rakenteet : haurastuvat työmarkkinat Suomessa (ss. 91–125). Tampere: Vastapaino.
Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Yle Uutiset. (2012, marraskuuta 21). Kokemuksia nuorten komeroitumisesta? Yle Uutiset. Noudettu osoitteesta http://yle.fi/uutiset/kokemuksia_nuorten_komeroitumisesta/6385281
