Westermarck-seura piti 26.11.2015 Helsingissä Säätytalolla paneelikeskustelun yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden opintojen yhdistämisiin liittyen. Paneelissa oli henkilökunnan edustaja jokaisesta yliopistosta ja yksi opiskelijajäsen.
Yleisesti tuli sellainen kuva, että yhdistäminen on sujunut melko hyvin ja todettiin, että tutkinto-ohjelmakohtaiset haut ovat olleet verraten uusi juttu. Tällä hetkellä yhdistymisten aste on vaihdellut eri yliopistoissa ja Tampereen yliopistoa voidaan pitää edelläkävijänä tässä. Keskustelusta tuli sellainen kuva, että yhdistymiset nähtiin enemmän mahdollisuutena kuin uhkana, vaikka se onkin toisaalta johtanut siihen, että opinnot ovat olleet toisinaan ns. sillisalaattia tai samoja asioita on käyty läpi eri kursseilla. Tämän kuitenkin katsottiin korjaantuvan ajan myötä kun kurssisisältöjä kehitetään.
Keskustelussa pohdittiin myös sitä, kuinka paljon sosiologiaa tulisi opiskella, jotta voi kutsua itseään sosiologiksi. Todettiin, että ”isossa maailmassa” hyvin erilaisista koulutustaustoista tulevat ihmiset kutsuvat itseään sosiologiksi, jolloin sosiologiassa ei ole ehkä varsinaisesti kyse opinnoista, vaan enemmänkin tutkimuksellisesta suunnasta ja näkökulmasta. Sosiologia koettiin ns kattotieteeksi, jolloin monia erikseen opetettavia aloja voidaan pitää sosiologian erityisaloina.
Viime vuosina on tullut erilaisia ns ilmiöihin perustuvia maisteriohjelmia. Ne koettiin jotenkin väkinäisiksi, sillä ilmiöt muuttuvat ajassa ja tällöin ilmiökohtaisia maisteriohjelmia tulisi jatkuvasti muuttaa.
Sosiologian opiskelun tärkeimmiksi anneiksi lueteltiin laajojen asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, tiedonhaku ja –välitystaidot, tiedonkäyttötaidot ja ns sosiologinen mielikuvitus. Todettiin, että työnantajapuolella varsinaisella pääaineella ei ole juuri väliä, sillä useimmiten työnantajat ovat lähinnä kiinnostuneita siitä, että ollaan valmistuttu valtiotieteellisestä.
Sosiologi-lehden päätoimittajan Sanna Kailaheimon pientä yhteenvetoa paneeliaiheista