Uusia näkökulmia henkilötietojen käytettävyyteen tulevaisuudessa tuo MyData ja MyData-aktivismi. Artikkelissa Oskari Lappalainen pohtii MyDataa toimijaverkostoteorian eli Action network theoryn kautta
Digitalisaation seurauksena kerätyn ja tallennetun tiedon määrä on jatkuvassa ja nopeassa kasvussa, ja suuri osa tästä tiedosta on yksilöihin liittyvää henkilötietoa. Tiedon määrän kasvaessa myös sen taloudellinen merkitys kasvaa. World Economic Forum on arvioinut henkilötiedon yhdeksi merkittävimmistä tulevaisuuden liiketoimintakenttää muokkaavista voimista (WEF 2013). Henkilötietoon liittyvien palvelujen kokonaismarkkinan on arvioitu kasvavan Euroopassa jopa 1000 miljardin euron arvoiseksi vuoteen 2020 mennessä (BCG 2013). Vaikka kyseessä ovat vain arviot, niin henkilötiedot ovat kaukana nappikaupasta.
Henkilötiedon avulla on mahdollista rakentaa uudenlaisia palveluita sekä yksilöille että organisaatioille. Ihmisten henkilötietojen käyttö ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Henkilötiedot ovat usein hajallaan eri organisaatioissa, eikä ole olemassa turvallista, helppoa ja tietosuojalainsäädännön mukaista tapaa yhdistää tietoa eri lähteistä. Nykyisin myöskään ei vielä ole yksinkertaista tapaa kysyä ihmiseltä suostumusta tietojen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poikkeavaan käyttöön.
Käytännössä henkilötietojen nykymuotoinen hyödyntäminen on sitä, että kuluttajille tarjotaan näennäisen ilmaisia sovelluksia, jotka myyvät käyttäjätietoja eteenpäin mainostajille. Ihmiset jaksavat harvoin lukea raskaita käyttöehtoja, ja järjestelmä ei ole kovinkaan läpinäkyvä. Palveluiden loppukäyttäjillä ei useinkaan siis ole mitään käsitystä siitä, millaisia tietoja heistä kerätään, ja mihin tarkoituksiin.
Tällainen ei-läpinäkyvä henkilötietojen kaupallinen hyödyntäminen on pahimmillaan saanut varsin epäeettisiä piirteitä. Henkilötietoja on Yhdysvalloissa käytetty hintasyrjintään sekä poliittiseen mikromainontaan. Lisäksi valvonnan väistäminen alkaa olemaan aina vain vaikeampaa. Esimerkiksi televisioiden kautta voidaan nykyään mahdollisesti seurata ihmisten keskusteluja (YLE 2017). Tätä ihmisten selän takana kerättyihin tietoihin perustuvaa, osittain lähes dystooppisia piirteitä saanutta, tietotaloutta onkin kutsuttu vakoilukapitalismiksi, surveillance capitalism (Zuboff 2015).
MyData-käsitteellä viitataan ihmiskeskeiseen henkilötiedon organisoinnin ja jakamisen tapoihin, jolla yritetään ratkaista nykyisiä henkilötiedon kaupallisen käytön ongelmia tavoilla, jotka kuitenkin mahdollistavat henkilötietojen hyötykäytön. MyData on siis vastakohta sekä täydellisen yksityisyyden ja salailun ideologialle, että nykyiselle urkintataloudelle.
MyData ei ole olemassa oleva yksittäinen teknologia, vaan pikemminkin ihanne, tavoitetila tai sosiaalinen liike, johon kytkeytyy taloudellisia ja poliittisia toimijoita, aktivismia, teknologiaa, ja lainsäädäntöä. Tämän artikkelin tarkoituksena onkin pohtia MyDatan luonnetta, sekä kartoittaa sitä, millaiset erilaiset toimijat liittyvät ilmiöön.
Ennen varsinaista artikkelia on asiallista ilmoittaa, että olen itse ollut osallisena MyData-aktivismissa, joskin pitkälti sivustaseuraajan roolissa. En voi siis voi antaa täysin objektiivista tai intohimotonta selontekoa aiheesta – ei sillä, että sosiaalitieteiden valtavirrassa tällaisiin enää juuri uskottaisiin. Pyrin kuitenkin antamaan eräänlaiseen kuivajäädytetyn akateemisen perspektiivin aiheeseen sekä käsittelemään aihetta myös kriittisesti. Suhtautumiseni MyDataan on kuitenkin lähtökohtaisesti positiivinen, ja näen sen selkeästi parempana vaihtoehtona kuin nykyisen datatalouden. Joku toinen voisi tehdä huomattavasti kriittisemmän luennan koko henkilötietoekonomiasta ylipäätään, ja esimerkiksi kannattaa henkilötietojen täydellistä yksityisyyttä. Itse en pidä kellon kääntämistä kirjesalaisuuden kulta-ajalle uskottavana – tai toivottavana – vaihtoehtona, joten jäljelle jää ei-dystooppisten henkilötietotalouksien kehittäminen.
Miten tutkia MyDataa?
Mikäli MyData on ilmiönä monimuotoinen ja moniaineksinen, niin minkälaiset näkökulmat soveltuvat parhaiten MyDatan tutkimiseen ja käsitteellistämiseen? Esimerkiksi Minna Ruckenstein ja Nina Janasik-Honkela ovat käsitelleet MyDataa eräänlaisena digitaalisen vastarinnan muotona, jossa pyritään palauttamaan tiedon hallinta teknologisilta järjestelmiltä autonomisille yksilöille (Janasik-Honkela ja Ruckenstein 2016). Lisäksi MyData voidaan esimerkiksi käsitteellistää esimerkiksi puhtaan teknologis-organisatoriseksi ongelmaksi, jolloin se näyttäytyy lähinnä tietyntyyppisinä henkilötiedon käsittelyn teknologioina ja käytäntöinä. Vaihtoehtoisesti sitä voisi myös lähestyä sosiaalisena liikkeenä. Potentiaalisia näkökulmia on lukuisia.
MyData-ilmiön piirteet ja monitulkintaisuus tekevät mielestäni siitä erityisen hyvän sovelluskohteen toimijaverkostoteorialle. Toimijaverkostoteoria (actor network theory, ANT) on monien eri tieteenalojen sisällä hyödynnetty, tieteen ja teknologian tutkimuksesta syntynyt teoria, jota voidaan soveltaa hyvin erilaisten ilmiöiden tutkimiseen. Toimijaverkostoteorialla on maine vaikeasti ymmärrettävänä teoriana, ja sen esittäminen kompaktissa muodossa on haastavaa. Toimijaverkostoteorian oleellisimmat piirteet ovat kuitenkin tiivistettävissä seuraavalla tavalla: toimijaverkostoteoria on relationaalinen, toimintaa korostava, heterogeeninen, etnografinen, anti-deterministinen, verkostolähtöinen ja rekursiivinen tapa tarkastella maailmaa.
Relationaalinen tarkoittaa sitä, että eri asioiden väliset suhteet, kytkökset ja vuorovaikutukset nostetaan tarkastelun keskiöön. Toimijaverkostoteorian mukaan kaikki sosiaaliset rakennelmat vaativat jonkinlaista jatkuvaa ylläpitoa ja työtä jatkaakseen olemassaoloaan. Heterogeenisyydellä tarkoitan tässä kontekstissa sitä, että toimijaverkostoihin voi kuulua ihmisten lisäksi esimerkiksi teknologisia artefakteja, eläimiä, tai vaikkapa instituutioita.
Mikäli verkostoihin voi kuulua lähes mitä vain, miten sitten tiedämme mitä verkostoon tosiasiassa kuuluu, ja miten vedämme verkoston rajan? Toimijaverkostoteorian mukaan toimijat itsessään jatkuvasti määrittelevät verkostoa, joten verkoston osat ja sen rajat voidaan selvittää kysymällä sitä toimijoilta. ANTia leimaa muutenkin hyvin etnografinen lähestymistapa, jossa toimijoiden omat tiedon muodot otetaan vakavasti, ja vältetään ennakkokäsitysten projisointia.
Toimijaverkostoteorian vastustaa sekä sosiaalista että teknologista determinismiä. Erilaiset ilmiöt nousevat esille lähtökohtaisesti monimuotoisten toimijoiden yhteentulemisena. Yksikään verkoston osa ei pysty täydellisesti määräämään muita osia.
Toimijaverkostoteorian piirteet johtavat siihen, että soveltuvin esitys ilmiöiden toiminnasta on vuorovaikutusten verkosto. Siitä, ovatko ilmiöt ”objektiivisesti” verkostomaisia vai ovatko verkostot vain kuvauksia pohjimmiltaan tuntemattomasta todellisuuden luonteesta ollaan ANTin sisällä eri mieltä. Rekursiivisuus tarkoittaa sitä, että verkoston jokainen osa on oikeastaan toinen toimijaverkosto, jotka taas koostuvat toisista verkostoista aina siihen pisteeseen asti, kunnes ilmiön kuvaaminen verkostona ei ole enää mielekästä – jos sellaista tasoa edes on. Periaatteessahan koko tunnetun universumin voisi käsitteellistää erilaisten vuorovaikutusten verkostoksi.
Miksi toimijaverkostoteoria soveltuu MyDatan tutkimiseen?
Ensinnäkin kyseessä on uusi, oikeastaan vasta muotoutumassa oleva ilmiö. Nykymuotoinen MyData-konsepti syntyi vuonna 2012, ja vuonna 2016 pidettiin ensimmäinen aiheen kansainvälinen konferenssi. Bruno Latourin (2005) mukaan sosiologian vakiintuneilla käsitteillä tavoitetaan varsin heikosti hyvin uudenlaisia ilmiöitä. Täysin uusien ilmiöiden edessä sosiologin pitäisi Latourin mukaan hylätä ennakkokäsityksensä ja yksinkertaisesti tarkastella ilmiöön liittyviä toimijoita, ja muodostaa empiiriset käsitteet tämän perusteella.
Latourin ohjeistusta voi kritisoida esimerkiksi siitä, kuinka pitkälle on mahdollista hylätä ennakkokäsitykset, tai siitä onko täysin uusia ilmiöitä edes olemassa. Kuitenkin MyData vasta muotoutumassa olevana ilmiönä on tilassa, jossa eri toimijoiden välisten kytkösten muodostuminen on helpommin havaittavissa kuin vakiintuneissa järjestelmissä.
Toiseksi MyData on ilmiönä heterogeeninen monessa mielessä. Ensinnäkin ilmiö on vahvasti yksilötoimijuuden, lainsäädännön, talouden ja teknologisen maailman rajapinnassa. MyData-vision toteutuminen vaatisi muutoksia nykytilanteeseen useammassa kuin yhdessä järjestelmässä.
Sinällään toimijaverkostoteorian perspektiivistä teknologia ei ole koskaan vain teknistä, mutta MyDatan ei-tekniset ulottuvuudet ovat esillä poikkeuksellisen vahvasti. MyDataa ei alun perinkään ole lähdetty tietoteknologialle perinteiseen tyyliin ajamaan ylhäältä alas (tai alhaalta markkinoille) Piilaakson tyyliin, vaan kyse on ollut pikemminkin erilaisten toimijoiden liittoumasta, johon on sisältynyt myös paljon ei-kaupallisia ja ei-teknologisia intressejä. Lisäksi liikkeen sisällä on esimerkiksi oltu hyvin kiinnostuneita EU:n uuden tietosuojalainsäädöksen (GDPR) MyDatalle suotuisista vaikutuksista.
Myös henkilötiedon lähteet itsessään ovat varsin heterogeenisiä ja monimuotoisia. MyData-liikkeen symbolina tai logona on toiminut Youman, yksinkertaistettu ihmishahmo, joka on asetettu erilaisia henkilötiedon lähteitä symboloivien kuvien ympäröimäksi. Nämä tiedonlähteet vaihtelevat terveystiedoista sähkönkulutukseen. MyData leikkaa läpi lukuisten elämänalueiden – kuten kaikki teknologiat – mutta MyDatan tapauksessa tästä vaikutetaan olevan poikkeuksellisen itsetietoisia.
MyDatan visuaalinen representaatio ja itsetietoisuus johdattaa meidät kolmanteen toimijaverkostoteorialle suotuisaan piirteeseen. MyDatan itseymmärrys näyttää ikään kuin jo sisältävän eräänlaisen ”kansanomaisen” version toimijaverkostoteoriasta. Nykytilanne esitetään erilaisten toimijoiden välisten linkkien kaaoksena. Vaihtoehtoisina tulevaisuudenkuvina tarjotaan tilannetta, jossa joko suuret monopolit tai yksilö nousevat tämän verkoston kokoavaksi voimaksi. Liikkeen tuottama kuvasto voisi olla suoraan akateemisesta ANT-tutkimuksesta. MyData-aktivismi onkin paraatiesimerkki verkostoajattelun popularisoitumisesta.
Kuva 1. MyData-aktivistien tuottamat havainnekuvat henkilötiedon käsittelyn nykytilasta ja MyDatasta (MyData Allianssi)
Lopuksi, teorian etnografinen painotus tekee siitä ainakin minun tapauksessani varsin hyödyllisen. Olen ollut mukana MyData-aktivismissa, mutten liiaksi ja tämä on mahdollistanut varsin etnografisen otteen ilmiön havainnointiin.
Aivan niin kuin outoon kulttuuriin saapuva antropologi ensiksi hämmästelee paikallisten tapoja, ja saavuttaa lopulta jonkinlaisen ymmärryksen kohteena olevasta kulttuurista, niin olen ollut ihmettelemässä MyData-alkuasukkaiden puhetta “apeista” ja “pimsseistä” ja saavuttanut ajan kuluessa jonkinlaisen käsityksen ilmiöstä, joka ei kuitenkaan ole riippuvainen ulkopuolisille teetetyistä selonteoista.
Toimijaverkostoteoria kääntääkin asemani tuoreena MyData-aktiivina melkoiseksi etuoikeudeksi: olen löytänyt tuoreen, muotoutumassa olevan ilmiön, ja minulla on jonkinlaiset kognitiiviset työkalut tehdä siitä jonkinlainen selonteko. Vaikka toimijaverkostoteorian parissa operoineet ovat aina kiikaroineet uusia yhteiskunnallis-teknologisia ilmiöitä, niin harvoin AN-teoreetikot ovat päässeet kävelemään sisään tällaiseen prosessiin.
Mitä MyDatan verkosto sisältää?
Nyt kun olen toivon mukaan osoittanut toimijaverkostoteorian hedelmällisyyden MyDatan tarkastelussa, on aika siirtyä pohtimaan sitä, mistä MyDatan toimijaverkosto koostuu. Koska ilmiö on sekä hyvin uusi että laaja, pystyn tässä vaiheessa antamaan siitä vain erittäin karkean kuvan.
Ensinnäkin MyDatan toimijaverkostoa voidaan tarkastella kahdella tasolla. Ensimmäinen on MyData-käsitteen ympärille muodostunut toimijaverkosto, joka osallistuu sen kehittämiseen. Toinen taso on se toimijaverkosto, jonka MyData pyrkii tuottamaan henkilötiedon ympärille.
Aloitan kuvaamalla MyData-aktivismin verkostoa. Tällä tasolla nousee neljä laajaa toimijoiden perhettä. Nämä ovat henkilötiedon käsittelyn teknologia, henkilötietoteknologiaa hyödyntävät ja säätelevät kaupalliset ja julkiset toimijat, sekä henkilötietojen käsittelyn ympärille noussut aktivismi.
Henkilötiedon käsittelyn teknologia muodostaa eräänlaisen pohjan koko MyDatan olemassaololle. Jotta meidän täytyy kiinnostua henkilötietojemme myynnistä, meidän täytyy elää maailmassa, jossa teknologia on muotoutunut sellaiseksi, että henkilötietoja voidaan ylipäätään kerätä ja hyödyntää kaupallisesti. Henkilötietojen keräämisen ja hyödyntämisen teknologis-kaupallinen systeemi on sellainen, että siitä voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja. Tässä yhteydessä lienee kuitenkin asiallista esitellä muutama oleellinen teknologia.
Ensinnäkin henkilötiedot vaativat käytännössä näkymättömiin uponnutta tiedonsiirto- ja tallennusteknologiaa. Henkilötieto ei olisi henkilötietoa ilman jonkinlaista tunnisteteknologiaa kuten verkkoselainten keksit, eri palveluiden tilit tai kännyköiden GPS-tieto – toki myös perinteinen henkilötunnuskin on edelleen henkilötietojen yksilöinnissä relevantti.
MyDatan kannalta eräs hyvin oleellinen, mutta ehkä vähemmän tunnettu teknologia on ohjelmistorajapinta, englanniksi API eli application programming interface. Rajapinnat mahdollistavat sen, että eri ohjelmat voivat kommunikoida keskenään. Toteutuessaan MyData vaatisi sitä, että varsin suuri määrä dataa avattaisiin rajapintojen kautta.
Tiedon koneluettavuus on toinen oleellinen teknologinen käsite. Se tarkoittaa sitä, että annettujen henkilötietojen pitäisi olla sellaisessa muodossa, että tietokoneohjelmat ymmärtävät sitä. Tämän käsitteen rajat muuttunevat tulevaisuudessa, mutta lähtökohtaisesti PDF-tiedosto tai paperi eivät sellaisia ole. Ainoastaan koneluettavia tietoja voidaan siirtää tehokkaasti yhdestä (tietoteknisestä) järjestelmästä toiseen.
Henkilötietojen keräämiseen teknologiaa käytetään sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Nykyisten suurten tietotekniikkayritysten, niin sanotun GAFAM-blokin (Google, Amazon, Facebook, Apple, Microsoft) intressinä on pitää itsensä henkilötiedon käytön keskiössä, ja oletettavasti niiden suhtautuminen MyDataan on epäsuopea. Myös muut henkilötietojen kanssa operoivat yritykset saattavat suhtautua MyDataan negatiivisesti. MyData vaatisi investointeja rajapintoihin, ja mahdollisesti heikentäisi asiakkaiden uskollisuutta. Mikäli asiakkaat voivat viedä tietonsa mukanaan, yritysten täytyy enemmän panostaa asiakkaiden pitämisen heidän palveluidensa piirissä.
Enemmän tai vähemmän avoimen MyData-vastaisia toimijoita on harvemmin sisällytetty ainakaan kaikkein kanonisimpiin ANT-tutkimuksiin. Tämä tekee MyDatasta kiehtovan tutkimuskohteen myös toimijaverkostoteorian jalostamisen kannalta.
Toisaalta MyData on houkutellut puoleensa sekä start-upeja että vakiintuneita toimijoita, jotka näkevät MyDatassa taloudellisia mahdollisuuksia. Erityisesti Euroopassa on alettu kehittämään henkilötiedon käsittelyn alustoja, joiden toimintaperiaatteet ovat lähempänä MyDataa. Näitä alustoja ovat esimerkiksi Cozy Cloud, Digi.me, Power of you, Mydex, MyData Store, Data wallet, Qiy, Synergetics ja Meeco. Suomessa ei ole vielä noussut esille MyData-periaatteiden kanssa yhteensopivaa henkilötietojen käsittelyn kaupallista alustaa (Poikola et al. 2017). Kehitys on kuitenkin Suomessakin kulkemassa tähän suuntaan.
Julkinen valta sekä kerää henkilötietoja, että säätelee lainsäädännön kautta henkilötietojen keräämisen ehtoja. Eri maiden henkilötietoja säätelevät lait, julkisen vallan harjoittama henkilötietojen keräämisen määrä sekä julkisen vallan suhde kolmanteen sektoriin ylipäätään vaihtelevat todella paljon. MyData-aktivismi onkin saanut omat erityiset muotonsa eri maissa.
Suomessa julkinen valta on pääasiallisesti suhtautunut MyData-kehityskulkuun suopeasti. MyData on jopa päässyt Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan. Julkinen valta on rahoittanut MyDataan liittyviä kehitysprojekteja kuten ”Sähköinen asiointi ja henkilötieto” sekä ”MyData muutosvoimana”. Uusimpana kehityskulkuna Väestörekisterikeskus on lanseeraamassa MyData-pilottia. Taustalla ovat taloudelliset intressit. Digitalisaation mahdollisuuksia halutaan hyödyntää taloudellisesti, ja julkisen sektorin keräämät henkilötiedot halutaan hyötykäyttöön.
Lainkäyttöön liittyvistä kehityskuluista MyData-piireissä erityistä kiinnostusta on herättänyt EU:n uusi tietosuoja-asetus (General Data Protection Regulation, GDPR), jonka tavoitteena on luoda digitaaliset sisämarkkinat. MyData-kehityksen kannalta erityisen oleellista on se, että jatkossa henkilötietoja keräävien palveluiden käyttäjillä on oikeus saada hänestä kerätyt tiedot koneluettavassa muodossa sekä oikeus siirtää tietojaan palveluntarjoajalta toiselle mikäli se on teknologisesti mahdollista.
Lieneekin kaikkea muuta kuin sattumaa, että MyData-henkisiä palveluita onkin nousemassa juuri esille Euroopassa, GDPR:n mukanaan tuomia muutoksia ennakoiden. On myös kiinnostavaa pohtia, kuinka iso osa lainsäädännöstä tosiasiallisesti pyrkii Yhdysvaltalaisten IT-jättien aseman horjuttamiseen ja eurooppalaisen databisneksen synnyttämiseen – kuluttajan/kansalaisten asemaa parantavat muutokset tulevat ikään kuin kylkiäisenä.
Maailmanlaajuisesta perspektiivistä MyData on osa tietoyhteiskuntien eriytymiskehitystä. Yhdysvaltojen tietoyhteiskuntaa leimaa suurten yritysten ylivalta, Kiinassa taas ollaan liikkumassa kohti autoritääristä kansalaisten pisteytystä ja seurantaa. MyData saattaa olla eurooppalainen kehityskulku. Osa maista näyttää tippuneen kelkasta kokonaan – oletteko esimerkiksi koskaan kuulleet Venäjän valtion tietoyhteiskunta-visioista?
Vaikka henkilötietoja käyttävät toimijat ovatkin yksityisellä tai julkisella sektorilla, niin MyData on kolmannen sektorin aktivistipiireistä noussut konsepti. Se on eräänlainen simultaanikeksintö, ja vastaavia konsepteja on eri nimillä kehitetty erilaisin painopistein eri puolilla maailmaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että voimakkaimmin konseptia on kehitetty Suomessa.
Erityisen aktiivinen MyDatan kehittäjä Suomessa on ollut Open Knowledge Finland (OKF), joka on tiedon- ja yhteiskunnan avoimuutta ajava kansalaisjärjestö. OKF:llä on itsessäänkin varsin laajamittaiset kytkökset yhteiskunnan eri sektoreihin erilaisten projektien sekä työryhmien kautta. Open Knowledge Finland on myös laajemman kansainvälisen Open Knowledge -järjestön alaosasto, joskin erittäin autonominen sellainen. Open Knowledge -liike itsessään siis muodostaa varsin tiheän, useita eri sektoreita läpileikkaavan verkoston, myös Suomen sisällä.
MyDatan tapauksessa aktivisteja ei oikeastaan voi pitää muista erillisenä joukkona toimijoita, vaan MyData-aktivistit ovat usein olleet mukana myös tieteellis-teknologisessa, kaupallisessa tai julkisen vallan parissa tapahtuvassa toiminnassa. Toki mukaan mahtuu jonkun verran toimijoita, jotka ajavat MyDataa ikään kuin itsessään, osana laajempaa aktivismin agendaa.
MyData-aktivismi onkin eräänlainen eri lähtökohdista operoivia toimijoita yhteen sitova, erittäin moniaineksinen liima, jossa visionäärit ja byrokraatit voivat vaihtaa ajatuksiaan konferensseissa, joissa yhdessä salissa start-upit pitchaavat liikeideoitaan ja toisessa akateemikot analysoivat henkilötietojen käyttöä kriittisesti.
MyData-aktivismin eri sektoreita yhteensaattavan voiman suurin todiste lienee kuitenkin MyData allianssi, joka on neljänkymmenen Suomessa toimivan yksityisen ja julkisen toimijan yhteenliittymä. Allianssin tavoitteena on konkreettisesti kehittää MyDataa Suomessa. Yksityisen sektorin toimijat ovat voimakkaimmin edustettuna, mutta esimerkiksi koulutuksen tietojärjestelmiä kehittävä ja ylläpitävä CSC eli Tieteen tietotekniikan keskus sekä YLE ovat myös mukana allianssissa. Aktivismi onkin siis MyDatan tapauksessa tarkoittanut enemmän eri toimijoiden saattamista yhteen kuin perinteistä julkisen tai yksityisen sektorin haastamista kansalaisyhteiskunnasta käsin.
Kuva 2. Hahmotelma Suomen MyData-aktivismin verkostosta
Kamppailu henkilötiedon virrasta
Tarkkasilmäinen (tai teorian jo aiemmin omaksunut) lukija huomaa, että olen rikkonut erästä toimijaverkoston periaatetta, ja tarjonnut melko staattisen kuvauksen MyData-verkostosta – ikään kuin piirilevyn jossa ei vielä kulje virtaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti ilmiön laajuudesta, tuoreudesta sekä siitä, että olen aloittanut sen analyyttisen tarkastelun vasta melko vastikään.
Pystyn kuitenkin kuvaamaan MyDatan tavoittelemaa henkilötiedon organisoinnin toimijaverkostoa jo tässä vaiheessa erään teoriaan liittyvän staattisemman käsitteen kautta. Kyseinen käsite on pakollinen läpikulkupiste (obligatory passage point). Tämä Michel Callonin (1986) lanseeraama käsite tarkoittaa yksinkertaisesti toimijaa, jonka läpi muiden verkoston toimijoiden on operoitava.
MyDatassa onkin oikeastaan kyse siitä, että kummasta tulee tulevaisuudessa henkilötietojen pakollinen läpikulkupiste: teknologiajäteistä vai yksilöstä. Tämä näkyy jopa MyDatan kuvastossa. Kahta mahdollista tulevaisuutta esittävissä grafiikoissa joko suuryritykset tai yksilöt on tuotu keskelle verkostoa yhteen punoviksi voimiksi. Karkeana metaforana henkilötietoja voidaan ajatella virtana, jota on padottu jotta siitä saadaan hyötyä. Nyt olemme saapuneet vaiheeseen, jossa tämän padon hallinnasta taistellaan.
MyDatan kuvastossa nykytilanteessa henkilötiedolla ei itse asiassa ole pakollista läpikulkupistettä. Tämä ei oikeastaan pidä paikkaansa, sillä internetin voitaisiin sanoa olevan tietyllä tavalla kaiken henkilötiedon nykyinen pakollinen läpikulkupiste. Ilman internetiä kännykän paikkatiedot eivät siirry kansainvälisten mainostajien tietoon, ja vakuutusyhtiöiden tietokannat pysyvät omina informaation saarekkeinaan.
Tämä henkilötietojen liikkeen vajoaminen valtavan suuren teknologisen infrastruktuurin sisälle selittää osittain sitä, miksi olemme päätyneet tilanteeseen, jossa henkilötietojamme myydään selkiemme takana. Teknologiajätit ovat onnistuneet luomaan vaivattomia ja näennäisen ongelmattomia palveluita perustuen henkilötietojen myyntiin.
On tapahtunut eräänlainen tiivistymis- ja koteloitumisprosessi, jossa henkilötiedot on upotettu toimijaverkostoihin, jotka ovat sittemmin kadonneet osaksi toisia verkostoja.
Ainoastaan harvalukuinen asiantuntijoiden joukko on ymmärtänyt esimerkiksi Googlen erittäin nopeasti ja pitkälti salassa rakentamaan informaatioinfrastruktuuria (Zuboff 2015). Toimijaverkostoteoreetikoista erityisesti Michel Callon on kirjoittanut verkostojen häivyttämisen ja problematisoinnin dynamiikasta. Callonin mukaan niin kauan kuin verkosto toimii, sillä on tapana häipyä näkyvistä. Ongelmatilanteet nostavat esille ilmiöön kytkeytyneet toimijat, ja yksinkertaistetut toimijat räjähtävät ongelmien universumeiksi. (Callon 1987)
MyData-liike pyrkiikin problematisoimaan nykyasetelman, purkamaan näitä koteloita, joita teknologiateollisuus on tuottanut, ja kaivamaan esille henkilötietojen käytön siitä infrastruktuurista johon se on uponnut. Nämä tavoitteet ovat osa laajempaa hakkeriliikettä ja avoimen datan aktivismia. MyData menee kuitenkin pelkkää problematisointia pidemmälle. Se pyrkii organisoimaan uudelleen henkilötietojen käsittelyyn liittyvän toimijaverkoston. Siihen, miten tämä uudelleenorganisointi käytännössä tapahtuisi, on useita erilaisia vaihtoehtoja, joita esittelen seuraavaksi.
Unelmista todellisuudeksi, ideoista teknologiaksi
Toinen oleellinen, mutta hankala, toimijaverkostoteorian käsite on käännös. Karkeasti ilmaistuna käännöksellä viitataan toimijaverkostoteoriassa prosessiin, jossa yksi toimija alkaa kasaamaan muiden toimijoiden kanssa yhteistä verkostoa jonkin ongelman tai haasteen ratkaisuksi. Koska ANTissa myös ei-inhimilliset asiat ovat toimijoita, niin myös vaikkapa simpukat, joita yritetään kesyttää (Callon 1984) voidaan mieltää toimijoiksi, joita yritetään ikään kuin neuvotella mukaan omiin suunnitelmiin.
MyDatan tapauksessa ongelmanratkaisuprosessin katalysaattorina ovat toimineet aktivistit, jotka ovat tuoneet yhteen erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin toimijoita. Ratkaistavana haasteena on se, kuinka ihmiskeskeisten henkilötietojen käsittelyn kautta voitaisiin ratkaista henkilötietotalouteen liittyviä ongelmia.
Se, miltä tämä henkilötietojen ihmiskeskeinen todellisuus näyttäisi, ei kuitenkaan ole varmaa. Ei myöskään ole varmaa, miten MyData-liikkeen tavoitteet voisi saavuttaa. Eräs ehdotettu malli on niin sanottu operaattorimalli. Tässä mallissa on henkilötieto-operaattoreita (vrt. teleoperaattorit), joiden kautta ihmisten henkilötieto virtaa. Henkilötieto-operaattorit tarjoaisivat käyttäjilleen tilejä, joihin asiakkaan henkilötiedot kerättäisiin. Asiakkaat voisivat antaa operaattorille luvan luovuttaa tietoja eteenpäin joko palveluita tai palkkioita vastaan. Operaattoreita voisi olla useita erilaisia. Osa operaattoreista olisi erikoistuneita yksilöiden henkilötietoihin, osa taas toimisi vastaanottajina eri palveluntarjoajien puolesta. Tavoitteena olisi operaattoreiden ja henkilötiedon hyödyntäjien verkosto.
Kuva 3. MyData-operaattorien ja niiden asiakkaiden muodostama verkosto (MyData allianssi)
Avoimiin rajapintoihin ja moniin eri toimijoihin perustuva operaattorimalli sisältää ikään kuin sisäänrakennettuna anti-monopolistisen ja pluralistisen ihanteen jossa ei edes pidetä toivottavana, että muodostuisi “henkilötieto-operaattorien Googlea”, toisin sanoen globaalia monopolia. Melko voimakkaan kaupallis-teknisen painotuksen saanut MyData sisältääkin varsin voimakkaita emansipatorisia elementtejä, jopa hahmotellun teknisen arkkitehtuurin tasolla.
Bruno Latourin mukaan erilaisilla teknisillä artefakteilla kuten esimerkiksi ovensulkijoilla on rooli erilaisten moraalis-ideologisten normien ylläpitämisessä. (Latour 1987) Mikäli yksinkertainen ovensulkija pystyy vaikuttamaan ihmisten käytökseen, niin valtavilla sosio-teknisillä systeemeillä lienee myös oma pakottava voimansa.
Onnistuessaan MyData toisi henkilötietotalouteen yhdenlaisen eettis-moraalis-ideologisen järjestyksen. Sama pätee myös organisaatiokeskeisiin visioihin. On jokaisen oma asia punnita, kumpi näistä järjestyksistä vaikuttaa paremmalta.
MyDatan haasteet ja tulevaisuus
Tällä hetkellä MyData on virtaustilassa, ja sen tulevaisuus on täysin avoin. Kansainvälisten teknologiajättien visioiden haastaminen on kaukana triviaalista edes kaikkein energisimmille start-upeille ja eniten liittolaisuuksia sitoneille aktivisteille. Toimijaverkostoteoria, kuten todellisuus itsessään jättää aina mahdollisuuden epäonnistumiselle. Käännös voi epäonnistua, toimijat menettää uskonsa visioon, ja kytkökset purkautua. Onnistuessaankin saavutettu visio ei välttämättä olekaan kaikille mieluinen. Mutta jopa epäonnistuessaan MyData olisi toiminut uusia kytköksiä ja liittolaisuuksia synnyttävänä tekijänä. Ennen kaikkea se on osoitus siitä, että vaihtoehtoinen teknologinen tulevaisuus, jota teknologiajätit eivät sanele, on mahdollinen ja tavoittelemisen arvoinen.
Iso kysymys on se, millaisia palveluita saadaan lopulta kehitettyä, ja kokevatko kansalaiset ne hyödyllisiksi. Organisaatiokeskeisen mallin lumo on sen näennäinen helppous ja vaivattomuus. Luovuttamalla tietonsa suuryhtiöiden armoille kuluttajat saavat saman paneelin taakse paketoituna niin sähköpostipalveluja kuin sosiaalista mediaa sekä kaikkialla helposti käytettäviä tekstidokumentteja. Totalisoivilla rakenteilla on ylipäätään oma mielen turruttava lumonsa kuten historia, ja valitettavasti myös nykymaailma, on osoittanut.
Kokonaisvaltaiset, teknisen arkkitehtuurin näkymättömiin paketoivat järjestelmät ovat myös käytännöllisiä. Kuunnellessani MyData-aktivistien tuskailua eri viestintäsovellusten välillä seilaamisesta en voi välttyä ajatukselta siitä, johtaako operaattorimalli lopulta samanlaiseen tilanteeseen loppukäyttäjälle – viisi sovellusta, joista oikeasti haluaisi käyttää vain yhtä.
MyData-kehittäjien suuri haaste tuleekin olemaan se, miten malliin rakennettu pluralismin ideologia saadaan jalostettua loppukäyttäjälle näkymättömäksi ja helpoksi kokonaisuudeksi. Teknologiajäteiltä kannattaa omaksua niiden loistava taito saattaa joukko sekalaisia palveluita yhdeksi helpoksi paketiksi. MyDataa voi ajaa 40, 80 tai 400 yritystä, mutta loppukäyttäjä haluaa lopulta kännykkäänsä vain sovelluksen tai pari. Operaattorien olisikin syytä pyrkiä mahdollisimman laajoihin kytköksiin tai liittolaisuuksiin mahdollisimman pian – avoimien rajapintojenhan pitäisi tehdä tiedon siirtelystä helppoa, jolloin riskiksi jäänee lähinnä kehittäjien hubris ja ihmisten luontainen halu siilouttaa kaikki.
Liiketoimintamallit muodostavat toisen ison kysymyksen. Onko kyse siitä, että kuluttajille tarjotaan suoraan rahaa heidän tietojaan vastaan, vai tarjotaanko kenties alennuksia tai parannettuja palveluja? Tietotekniikkajättien liiketoimintamalli perustuu käytännössä henkilötietojen mittavaan volyymiin. Tätä tulee olemaan vaikea saavuttaa. Jäljelle jää siis palvelupuoli. Tällöin haasteeksi nousee se, miten synnyttää tarpeeksi kattavia palveluita tarpeeksi nopeaan, jotta MyDatasta tulisi loppukäyttäjille kiinnostava asia.
Euroopan poliittinen tilanne asettaa omat haasteensa. EU:n tietosuojalainsäädäntö on toiminut ikään kuin sateensuojana MyData-visioille, mutta EU itsessään on melko vakavan poliittisen uhan alla. On kovin vaikea luoda Unionin sisäisiä digitaalisia markkinoita, jos Unionia itsessään ei ole olemassa. 28 hajanaista ex-jäsenvaltiota tuskin pystyvät vastustamaan organisaatiokeskeisiä totaalisia visioita, saapuisivat ne sitten GAFAM-blokin sulosointujen tai populistisen autoritarismin marssin säestämänä.
Koska MyData on ilmiönä vielä nuori, liikaan pessimismiin ei kuitenkaan ole tarvetta. Tulevat haasteet on kuitenkin hyvä tiedostaa. Eräs keino saattaisi olla tiedon omistajuuden nostaminen nykyistä voimakkaammin poliittiseksi kysymykseksi. Digitaalisen ajan megahaasteet robotisaatiosta alkaen ovat muutenkin herättäneet hälyttävän vähän poliittista keskustelua. Tämä tekee aivan liian helpoksi sen, että erilaisia digitaalisia visioita voidaan ajaa ilman varsinaista keskustelua, joka voisi johtaa organisaatiokeskeiseen ja totalitaariseen tietoyhteiskuntaan. MyData-aktivisten onkin hyvä pitää mielessä juurensa avoimen yhteiskunnan ja yksilöiden voimauttamisen ideologiassa, ja tehdä ihmisten oikeudesta omaan dataansa myös eettinen ja poliittinen kysymys.
Palatakseni lopuksi kuivajäädytettyyn akateemiseen perspektiiviin, MyDatan tietotekninen puoli on kiinnostava jatkotutkimuksen kohde, samoin siihen liittyvien toimijoiden erilaiset pienimuotoisemmat yhteydet – MyDatan verkostot suuremman verkoston sisällä.
Lisäksi MyData herättää kiinnostavia kysymyksiä siitä, onko löydettävissä muita ”aktivistiteknologioita”. Usein teknologiat mielletään joksikin, joka syntyy yritysten, korkeintaan yksittäisten pioneerien, toimesta täyttämään kaupallisia intressejä. Kuitenkin erilaiset vaihtoehtoiset tulevaisuuden visiot saattavat toimia näiden tavoitteiden katalysteinä. Nämä visiot eivät nouse vain teknologiamaailman PowerPointeista, vaan myös akateemisesta maailmasta, aktivistipiireistä, jopa fiktiosta.
Tieteen- ja teknologian tutkimuksen kannalta kiinnostava kysymys siis onkin, kuinka monen muun teknologian takana on ollut joukko utopiaa kohti kurkottavia aktivisteja, jotka ovat kutoneet liittolaisuuksia yhteiskunnan eri sektorien välille. Tietoteknisen maailman puolelta MyDatan lisäksi lohkoketju-teknologia on potentiaalinen kandidaatti tällaiseksi teknologiaksi.
Oskari Lappalainen
Kirjoittaja on VTK ja Open Knowledge Finlandin hallituksen jäsen
Lähteet
The Boston Consulting Group. 2014. “The Value of Our Digital Identity.” https://www.bcgperspectives.com/content/articles/digital_economy_consumer_insight_value_of_our_digital_identity
Callon, Michel. 1984. Some elements of a sociology of translation: Domestication of the Scallops and the Fishermen of St Brieuc Bay. Teoksessa Nimmo, Richie. 2016. Actor-Network Theory Research, volume I. Sage Publishing.
Callon, Michel. 1987. Society in the Making. The Study of Technology as a Tool for Sociological Analysis. Teoksessa
Nimmo, Richie (toim.). 2016. Actor-Network Theory Research, volume I. Sage Publishing.
Janasik-Honkela, Nina ja Ruckenstein, Minna. 2016. My Data: teknologian orjuudesta digitaaliseen vastarintaan. Tieteessä tapahtuu 2/2016.
Latour, Bruno. 1988. Mixing Humans and Non-Humans Together: The Sociology of a Door Closer. Teoksessa Nimmo, Richie (toimi.). 2016. Actor-Network Theory Research, volume I. Sage Publishing.
Latour, Bruno. 2005. Reassembling the Social. Oxford University Press.
MyData Allianssi. Viitattu 16.3.2017. https://mydatafi.wordpress.com/
Nimmo, Richie (toim). 2016. Actor-Network Theory Research, volume I. Sage Publishing.
Poikola, Antti, Kuikkaniemi, Kai ja Kuittinen, Ossi. 2014. “My Data – Johdatus Ihmiskeskeiseen Henkilötiedon Hyödyntämiseen.” Ministry of Transport and Communications. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-418-0
Poikola, Antti, Kuikkaniemi, Kai, ja Honko, Harri. 2015. “MyData – A Nordic Model for human-centered personal data management and processing.” Ministry of Transport and Communications. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-455-5
World Economic Forum. 2013. “Unlocking the Value of Personal Data.” http://www.weforum.org/reports/unlocking-value-personal-data-collection-usage
Yleisradio. 2017. Suora Linja: Mitä on jäljellä yksityisyydestä? http://areena.yle.fi/1-3937428
Zuboff, Shoshana. 2015. Big Other: surveillance capitalism and the prospects of an information civilization. Journal of Information Technology (2015) 30, 75–89.
